Keskustalaista äijäkulttuuria

Perjantai 24.5.2013 - Kari

Olinpahan eilen tavallisena kuntalaisena seuraamassa melkoista sählinkiä, jossa esiteltiin uutta paikallista poliittista kulttuuria parhaimmillaan. Säkylän – Köyliön terveydenhuollon kuntayhtymän yhtymäkokous on vuosikymmenet tehnyt henkilövalintansa poliittisten ryhmien etukäteen neuvottelemilla nuoteilla. Se on ainoa järkevä tapa, kun joudutaan sovittamaan toimielimen kokoonpanoa puolueiden, kuntien ja sukupuolten kesken.

Nyt asioista ei oltu sovittu tai sovitusta ei ainakaan pidetty kiinni. Puoluepoliittinen jakautuma oli vaalien jälkeen selvä, mutta tasa-arvo tuotti tuskaa. Keskusta esiintyi äijämäisesti pitäen kiinni siitä, että heidän kolme edustajaansa ovat kaikki miehiä: Tarmo Luoto ja Jarmo Kyllönen Säkylästä sekä Marko Pelttari Köyliöstä. Aika julkea veto, jollaiseen ei ole totuttu.

Valintakuviota sekoitti vielä se, että köyliöläisiltä tuli kaksi eri ehdotusta muiden ryhmien edustuksesta. Toista ehdotuksista mainostettiin kunnanhallituksen esityksenä. Toisen tausta jäi hämäräksi. Joka tapauksessa tarjokkaita oli enemmän kuin paikkoja. Neuvottelutaukokaan ei auttanut.

Mentiin äänestykseen. Ääntenlaskijoiden jäätyä valitsematta kokouksen puheenjohtaja Timo Kuusisto (kesk) ynnäsi vaaliliput yhdessä sihteerin kanssa. Timon helpotukseksi tulos varsinaisten jäsenten kohdalta oli sellainen, että se täytti laillisen valinnan kriteerit. Mutta ei tässä vielä kaikki. Varajäsenissä oli tasa-arvo-ongelma. Se saatiin sentään kuntoon ilman uutta äänestystä.

Uusi yhtymähallitus tulee varmasti lunastamaan paikkansa edeltäjäänsä värikkäämpänä. Siihen riittää jo pelkästään Maarit Markkulan (ps) panos.

Tarkastuslautakunnan kasaaminen ei ollut juurikaan helpompi. Ensin ehdotettuja nimiä oli aivan oikea määrä mutta sukupuolijakautuma ei täsmännyt. Tässä vaiheessa Timo puheenjohtajana päätti ottaa käyttöön aivan uutta kulttuuria. Hän tekaisi ehdotuksen demarien vaihtoehtoiseksi ehdokkaaksi. Yleensä on tyydytty esittämään vain oman ryhmän nimiä ja annettu muiden hoitaa omansa. Ja taas äänestettiin.

Laskenta kesti kovin pitkään, koska äänestyslipuissa oli yllättäviä poikkeamia. Kokousjuridiikan rajoja koeteltiin, kun yksi lippu päätettiin hylätä kokonaan. Ymmärryksellä, joka itselläni asiasta on, tässä olisi valitusperuste. Vaalin onnellisen lopputuloksen eli tasa-arvon toteutumisen suhteen sillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Eipä muutenkaan.

Tarkastuslautakunnassakin varmasti näkyy muutos. Entisenä puheenjohtajana en millään jaksa uskoa, että tehtävään valittu Jyrki Aaltonen (kok) edustaisi jonkinlaista jatkuvuutta. Ei kai tarvitsekaan.

Yhtymäkokoukset ovat avoimia tilaisuuksia siinä missä valtuustotkin. Kannattaisi varmaan muidenkin joskus piipahtaa lehterillä, jos tämä kulttuuri on tullut jäädäkseen. Tarjolla on mielenkiintoista teatteria.

Kompromissit käyvät köyhän kukkarolle

Maanantai 13.5.2013 - Kari

Ajatushautomo Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki heristeli Hesarissa, että Suomen hallitus ajaa kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa, ja maa on lähes suunnitelmatalous. Muotoilisin arvostelun vallan toisin. Minusta hallitus ajaa kokoomuksen ja kiiltokuva-Kataisen johdolla tiukkaa oikeistolaista politiikkaa, johon vasemmistopuolueet ovat alistuneet ministeristatusten menettämisen pelossa.

Veropäätökset olivat mitä olivat : pääomapiirit saivat enemmän kuin uskalsivat pyytää.  Tavallista kansaa kyykytetään jatkuvasti erilaisten kapulakielisten ilmausten taakse kätkeytyvillä heikennyksillä. Ja sitten tämä sote.
Mitä enemmän noita "Petterin papereita" lukee sitä vakuuttuneemmaksi tulee, että vasemmiston ylevät tavoitteet tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta eivät tule toteutumaan. Ratkaisevan tärkeistä asioista ei löydy riviäkään.

Hallituksen sote -esitys on kuulemma tarkaan hiottu kompromissi. Miksi kompromissit tehdään aina köyhien kustannuksella ? Tämä uudistus ei tee poikkeusta. Suomeen on syntymässä yhä vahvemmin hyvin toimeentulevien ja toisaalta vähäosaisten terveydenhuoltopalvelut. Tasokasta erikoisairaanhoitoa voit hankkia, jos olet kyvykäs siitä maksamaan. Jos sinulla ei ole varaa, saat tyytyä perustason tarjontaan.

Jos vasemmistopuolueet jatkavat alistumistaan "antaa rahan ratkaista" -politiikan takuumiehiksi hallituskauden loppuun, on turha kiukutella tulevista vaalituloksista. Ellei ole kanttia irrottautua ministeriauton takapenkin mukavuusalueelta ja herätä tekemään äänestäjien antaman valtakirjan mukaista politiikkaa, on peli pelattu.

On sitä muuten terveydenhuollon uudistuksissa aikaisemminkin palanut rahaa nollatuloksella. Satakunnassa piti 1990 -luvun lopulla laittaa Makropilotti -hankkeella tiedonkulku kuntoon. Ja missä mennään, kun eletään 2010 -lukua ?
Omakohtainen kokemukseni kertoo : lähete Säkylästä Satakunnan keskussairaalaan viipyy matkalla kokonaisen työviikon.

Köyliö mittaa viehätysvoimansa

Maanantai 6.5.2013 - Kari

Säkyläläisten johto tekee tänään 6.5. ristiretken Lallin valtakuntaan. Se ei ole liikkeellä omalla asiallaan kuten Henrik -piispa aikoinaan vaan oikein kutsuttuna. Kuten keväisin on tapana, kosiomenoja on käynnissä paitsi luonnossa myös politiikan tasolla. Köyliöllä on parinetsintäpuuha hyvässä vaudissa.

Vuosi sitten Köyliö tavoitteli moniavioisuutta testaamalla kaikkien rajanaapuriensa yhdistymishaluja itseensä. Se pala oli silloin liian iso nieltäväksi itse kullekin. Onnistumiseen tuskin kukaan köyliöläinenkään jaksoi uskoa. Joku taisi silti pelätä, jospa sittenkin.

Nyt käynnistyneellä kosiokerroksella Köyliö kyselee myötäjäisiä enää vain Euralta , Huittisilta ja Säkylältä. Vastausten perusteella se sitten aikoo tehdä parivalinnan. Politiikasta kun on kyse, on tietenkin yhtä mahdollista, että mitään ratkaisevaa ei tälläkään kertaa tapahdu.

Kaikkein houkuttelevimmat myötäjäiset Köyliöllä on lupa odottaa Säkylältä. Kuntien ajoittaisen viha/rakkaus -suhteen koossapitävä voima on ollut terveyskeskyskuntayhtymä. Tätä ykseyttä ei haluta katkaista missään hetken huumassa. Se, kumman kaulan ympäri napanuora on kiertynyt, lienee selvä.

Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä, kannattaako Säkylän aktiivisesti pyrkiä adoptoimaan naapuriaan nyt, kun koko sote -liemikin velloo vapaasti. Tässä vaiheessa kahden kimpasta ei olisi tiedossa kuin kuluja. Tunnetusti pitkässä poliittisessa muistissa lienevät myös aiemmin saadut rukkaset.

Köyliön huoli selviämisestään on kuitenkin aito. Vastuulliset poliitikot eivät voi vain odotella ihmettä tapahtuvaksi. Pitää ainakin yrittää jotain. Nyt tikittää itsenäisen kunnan biologinen kello. Laulajaa lainatakseni : " Joku piti saada, fiilis oli sellainen".

Ihmisarvo on halpaa Intiassa

Sunnuntai 28.4.2013 - Raumalainen kansanedustaja Kristiina Salonen (sd)

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kävi Intiassa huhtikuun alussa. Matkamme tavoitteena oli perehtyä maassa työelämän ehtoihin ja tasa-arvotilanteeseen. Matka vaikutti minuun syvästi. Intia on todellakin vastakohtaisuuksien maa.

Maan kansanedustajat vakuuttivat, että maan lainsäädäntö on monilta osin kunnossa. Esimerkiksi kastijärjestelmä ja sukupuolinen syrjintä ovat laittomia. Samaan aikaan kansalaisjärjestöt kertoivat tapaamisissamme naisten ja lasten jatkuvista pahoinpitelyistä ja raiskauksista sekä siitä, miten kastit elävät edelleen voimakkaana Intian arjessa. Tehtaat, joissa pääsimme käymään, olivat länsimaisen tasoisia tehtaita, joissa näkyvästi huolehdittiin myös työturvallisuudesta. SASKin projektissa työskentelevä Intian maavastaava tosin kertoi, että tehtaan johto oli vierailuamme vuoksi määrännyt turvakengät jalkaan ja maalausmaskit kasvoille. Juuri valittu naisten ammattiliiton puheenjohtaja taas kertoi tekevänsä työtä naisten seksuaalisen väkivallan loppumiseksi työpaikoilla. Vaikka lainsäädäntö siis olisikin kunnossa, käytännön toteutus ontuu pahasti.

Työehdot Intiassa tuntuivat vaihtelevan melkoisesti riippuen vastaajasta. Normaalia kuitenkin on, että työviikko on kuusipäiväinen, työpäivät 12-tuntisia ja lomia ei ole lainkaan muutamia päiviä lukuun ottamatta. Palkkaa ei voi verratakaan Suomen vastaaviin palkkoihin. Kaikkea tätä kuunnellessa ei voinut välttyä ajattelemasta sitä, miten alhaisin ehdoin Intian teollisuus kilpailee Suomen vastaavien tehtaiden kanssa.

Eniten minua kuitenkin kosketti vierailu kahdessa slummissa. Toisessa slummissa asui 20 000 ihmistä ja toisessa 40 000 ihmistä. Näissä slummeissa muutamassa neliössä oli perheiden koko omaisuus. Samassa tilassa nukkuivat vanhemmat, lapset sekä sedät ja tädit. Slummeissa oli muutamia käymälöitä, joihin kaikki jonottivat aamuisin. Vettä ei asuntoihin tullut ja sähköt viritettiin naapuruston kerrostaloalueelta. Slummeissa asuu köyhien lisäksi myös Intian kriteereillä pieni- ja keskituloisia, sillä asuminen on sekä Delhissä että Mumbaissa niin kallista, ettei edes keskituloisella ole varaa kunnolliseen asuntoon. Slummit olivatkin aina hyvätasoisen asuinalueen vieressä valtateiden varsilla, josta on helpompi matkata työhön kauppoihin, yksityiskoteihin ja ravintoloihin näille paremmille asuinalueille. Lyhytkin työmatka voi silti liikenneruuhkien takia viedä pari tuntia suuntaansa.

Vierailemissamme slummeissa lapset olivat valmistaneet meille tanssiesityksiä. Koska meillä ei ollut yhteistä kieltä lasten kanssa, aloin matkia kertosäkeissä toistuvia lasten tanssiliikkeitä. Se nauratti heitä ja sai silmät loistamaan. Vaikka näinkin ympärillä alkeellisuuden ja köyhyyden, lasten silmistä en nähnyt kuitenkaan tuskaa. Se helpotti muuten lohduttomalta tuntuvan maailman näkemistä. Lähtiessämme satapäisen lapsijoukon jokainen lapsi halusi pienin, likaisin käsin kätellä vieraita. Rohkeimmat pyysivät nimikirjoituksiani käsiinsä muistoksi. Me olimme heille aivan yhtä vieraita ja ihmeellisiä kuin he meille. Uskon kuitenkin, että he tekivät meihin suuremman vaikutuksen kuin me heihin.

Iltaisin nukahtaminen oli matkalla vaikeaa. Välillä ahdistuneenakin kertasin päivän aikana näkemääni ja kokemaani. Minusta tuntui, että kestän vielä sen kaiken köyhyyden, mutta sitä en kestä, ettei ihmisarvolla ole maassa mitään merkitystä. Hyvin koulutetunkin perheen keittiön lattialla nukkuu 12-vuotias palvelustyttö, jolla ei ole mitään arvoa perheessä eikä yhteiskunnassa. Perheestään erossa, palvelusperheessään eristettynä tytön ainoa syy herätä on palvellakseen muita. Siitä kiitoksena häntä päin ei edes katsota, hänelle ei puhuta kuin käskyttäessä eikä häntä ole kenellekään olemassa. Tällaisen lapsen silmistä näkyy pelkoa ja tuskaa, jota länsimaisesta kulttuurista tulevan on mahdotonta kestää.

Pääsiäinen muistuttaa toivosta

Perjantai 29.3.2013 - Ismo Nieminen

Pääsiäisenä muistellaan Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Herran tuskien tietä ajatellessa, mieleemme tulevat myös oman elämämme murheet. Kärsimystä on monenlaista ja se synkistää elämää. Kärsimyksessä joitakin lohduttaa se, että meillä on Jumala, joka on itse kärsinyt.  Jumala tietää miltä kärsimys tuntuu.

Toisaalta Jeesuksen kärsimys kertoo epäitsekkäästä ja uhrautuvasta rakkaudesta. Jeesus kuoli meidän puolestamme. Epäitsekkyys ja uhrimieli eivät ole erityisen muodikkaita hyveitä. Sisältään löytää helpommin itsekkään ja vaativan mielen, jolle luopuminen toisen hyväksi on vierasta.

Kolmanneksi  Jeesuksen ylösnousemus avaa valoisia toivonnäköaloja elämäämme. Jokainen voi tehdä paljon hyvän elämän puolesta. Tosin valmista kaikki on vasta taivaassa, jonne on toiveita päästä. Mielessäni soi lasten laulaman pääsiäislaulun kertosäkeistö. ” Hän kanssamme käy tuleville teille, kanssamme käy, ilon antoi meille Jeesus nousi ylös haudastaan.”

 Iloista Pääsiäistä.

Sdp:n lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta

Perjantai 8.3.2013 - admin

On toivottu jonkinlaista kuntarakenneuudistusasian avauskirjoitusta, jotta varsinainen poliittinen keskustelu pääsisi alkuun. Koska sitä ei paikallisen demarijohdon taholta ole ollut tarjolla, avattakoon "hanat" SDP:n tuoreella lausunnolla kuntarakennelakiluonnoksesta. Se perustuu valtionvarainministeriön lausuntopyyntöön VM162:00/2011.

Tässä puoluehallituksen teksti kokonaisuudessaan :

Yleistä
Vahva peruskunta ja sen vahva ja uudistuva oma palvelutuotanto on edellytys pohjoismaisen hyvinvointivaltion menestykselle myös jatkossa. Tulevat haasteet niin väestön ikääntymisen, työvoiman saatavuuden kuin yhteiskuntarakenteen pirstoutumisen osalta ovat niin merkittävät, että palvelujen saatavuuden varmistamiseksi myös tulevaisuudessa kuntarakennetta on uudistettava. SDP kannattaa sellaista vahvoihin peruskuntiin pohjautuvaa kuntarakennetta, joka edistää talouden kasvua ja työllisyyttä. Harvaan asutulla seudulla tai pitkien etäisyyksien vuoksi ei kaikkialla välttämättä voida muodostaa vahvoja peruskuntia. Tällöin tulee pyrkiä ratkaisuihin, joilla turvataan peruspalvelujen järjestäminen kuntien välisellä yhteistyöllä. Kaupunkiseutujen yhteistyötä on tiivistettävä niin, että kuntien ja alueiden eriytymiskehitystä voidaan hillitä. Metropolialueella on toteutettava metropolihallinto.

Selvitysvelvollisuudesta
Kuntarakennelakiluonnos on luonteeltaan prosessilaki ja määrittelee ne kriteerit ja aikataulut, joilla kuntia ohjataan käymään neuvotteluja alueillaan. SDP pitää kunnallisen itsehallinnon periaatteen mukaisena, että kunnat itse tekevät mahdolliset liittymispäätökset. Samalla on kuitenkin hyvä, että laki ohjaa kuntia käymään keskusteluja ja neuvotteluja vahvempien rakenteiden löytämiseksi. SDP pitää valittuja selvitysperusteita (palveluiden edellyttämä väestöpohja; työpaikkaomavaraisuus, työssäkäynti ja yhdyskuntarakenne sekä kunnan taloudellinen tilanne) tarkoituksenmukaisina.

Valtioneuvoston toimivallasta
Esityksessä ei laajennettaisi valtioneuvoston toimivaltaa päättää yleisesti kuntien yhdistymisestä kuntien valtuustojen sitä vastustaessa. Päätöksenteko kuntien yhdistymisestä perustuisi pääsääntöisesti kuntien yhteiseen esitykseen. Ainoa poikkeus tästä on erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyyn kytketty valtioneuvoston toimivalta päättää kuntien yhdistymisestä. SDP pitää valtioneuvoston nykyistä toimivaltaa riittävänä.

Määräajoista ja menettelyistä
Lakiluonnoksessa säädetään kuntien velvollisuudesta ilmoittaa valtiovarainministeriölle 30.11.2013 mennessä, minkä kunnan tai kuntien kanssa se selvittää kuntien yhdistymistä. Kuntien ilmoitusten ja loppuvuoden 2013 tilannearvion tulee olla pohjana hallituksen arvioidessa kuntauudistuksen jatkoa ja etenemistä vuoden 2013 lopussa.

Kunta- ja soteuudistusten yhteensovittamisesta
Ennen lopullisen lakiesityksen antamista on tärkeää, että hallitus yhteen sovittaa sekä sisällöllisesti että aikataulullisesti meneillään olevan kuntarakenneuudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen. Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuret uudistukset ovat toteutettavissa vain, mikäli niiden päämäärät ja käytettävät keinot ovat riittävän selkeät ja myös kuntakentän toimijoiden hahmotettavissa. SDP pitää tärkeänä, että hallitus antaa vielä kevään 2013 aikana kunnille selvät askelmerkit molempien uudistusten osalta ja pyrkii siten vaikuttamaan uudistusten positiiviseen etenemiseen paikallistasolla.

Yhteistyö henkilöstöjärjestöjen kanssa
Kunta-alan henkilöstöä edustavat pääsopijajärjestöt suhtautuvat kuntauudistukseen myönteisesti ymmärtäen uudistuksen välttämättömyyden huoltosuhteen ja elinkeinorakenteen muuttuessa. Kuntakoon kasvaessa uudistus vaikuttaa kuntien henkilöstöön muuttaen työkulttuureja, työnkuvia, työtehtäviä, työyhteisöjä ym. Kuntarakennelaki ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tulevat vaikuttamaan kuntien henkilöstöön monin tavoin, ja siksi SDP:n mielestä on tärkeää sekä kuntatasolla että valtakunnallisessa valmistelussa huolehtia työntekijäjärjestöjen mahdollisuuksista osallistua uudistuksen suunnittelutyöhön.

SDP pitää tärkeänä, että lausuntokierroksen tulokset analysoidaan ja kuntien sekä alueiden tahtotila toimii yhtenä jatkovalmistelun keskeisenä ohjaavana tekijänä.


7.3.2013

SDP:n puoluehallitus

Säkylän vapautusrintama jatkaa puhdistuksiaan

Perjantai 1.3.2013 - Kari

Syksyn kunnallisvaalien jälkeen Säkylässä alkanut poliittinen puhdistus jatkuu. Sen tarkoitus on ”vapauttaa” kunta kaikesta vähänkin sosialidemokratiaan viittaavasta. Tällä viikolla oli vuorossa Pyhäjärviseudun Jäähalli oy Säkylä, jonka hallituksen puheenjohtajaksi olin konsensusvuosien aikana "unohtunut". Keskustan ja kokoomuksen sopimuksen mukaan "vaihtopelaajana" sisään otettiin nuoremman polven keskustalainen. Tämä urheilumies varmasti täyttää paikkansa, vaikka puheenjohtajaa hänestä ei tehtykään.

Se, että miehiä menee ja miehiä tulee poliittisten tuulten mukaan, ei kunnallisissa osakeyhtiöissä  ole mitenkään ihmeellistä. Sen sijaan tapa, jolla tämä siirto tehtiin, oli kömpelö ja kertoo tekijöidensä amatööriydestä.

Säkylän kunnalla on 74 % yhtiön osakkeista, joten se suvereenisti päättää, minkälainen hallitus jäähalliyhtiöllä on. Tätä konserniohjausta pitäisi tehdä kunnanhallituksen ja kunnan operatiivisen johdon. Kummaltakaan taholta yhtiökokousta valmistelleelle jäähallin hallitukselle ei tullut pääomistajan näkemystä tulevista valinnoista. Vasta yhtiökokouksessa ollut Säkylän edustaja äänienemmistöllään ajoi läpi allekirjoittaneen syrjäyttämisen vastoin hallituksen pohjaesitystä. Turha äänestys, joka olisi voitu välttää kertomalla pääomistajan tahto etukäteen. Asiaa oli varmasti valmisteltu kunnan luottamusmiesjohdon, ehkä virkamiesjohdonkin keskuudessa, mutta ei siis virallisesti ja jäähalliyhtiötä informoiden.

Se, että seuraavaksi suurimmat osakkeenomistajat Eura ja Köyliö antoivat allekirjoittaneelle tukensa vahvistaa operaation olleen säkyläläistä sisäpolitiikkaa, ei epäluottamuslause yhtiön johtamisesta. Samanlaiseksi eleeksi tulkitsen yhtiön pyörittämisessä aisaparinani toimineen toimitusjohtajan uudelle hallitukselle jättämän eroilmoituksen. Alunperin olimme kaavailleet yhdessä jättävämme yhtiön porrastetusti ja vähän väljemmällä aikataululla, jonka uskoimme mahdollistavan hallitun muutosvaiheen.

Uusi hallitus saa hyppysiinsä velattoman yhtiön, jonka toiminta ja talous ovat vahvoilla kilpailijoihinsa nähden. Muutaman viikon päästä halliin tuleva uusi jäänhoitokone toki pakottaa luototukseen, mutta lainanhoitokuluja on mahdollista kattaa viime vuoden puolella aloitetun oheistoiminnan tuloilla.

Vielä kevään kuluessa hallitus saa tehtäväkseen uuden toimitusjohtajan valinnan. Jäähallin historian kaksi edellistä veturia ovat olleet miehiä paikallaan. Onkohan heidän kaltaisiaan vielä tarjolla vai pitääkö kehitellä jokin uudenlainen ratkaisu ?

Olavi Mäkinen otti elämäntehtäväkseen luoda Säkylän jäähallista käsitteen, jossa keskeisiä elementtejä olivat asiakaslähtöisyys, kustannustietoisuus ja tinkimätön pyrkimys parhaaseen lopputulokseen kaikilla toiminnan osa-alueilla. Miestä ei päästetty helpolla. Jäähallille pikaista konkurssia ennustaneiden ”korppien” oli lopulta pakko tunnustaa nokkineensa väärää haaskaa.

Samalta pohjalta Jari Lintunen on menestyksellisesti jatkanut ja tuonut toimintaan vielä uusia ulottuvuuksia. Energian jyrkästä hinnannoususta ja jääkiekkoharrastuksen kokemasta käyttötuntien alamäestä huolimatta tasapainoilu tiukan talouden reunaehdoilla on onnistunut. Edeltäjänsä tapaan hänkin on ollut enemmän kuin palkollinen toimitusjohtaja. Työ on ollut kutsumus, jossa aika on menettänyt merkityksensä.

Minulla on ollut ilo työskennellä kummankin herran kanssa. Yhteistyömme perustui vahvaan luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Niitä vuosia (16) on mukava muistella.

Uudelle hallitukselle, etenkin sen aloittavalle puheenjohtajalle, on syytä toivottaa onnea ja menestystä. Vaikka onni ei yksin riitä, se on hyvä lisä osaamiselle, jota varmasti löytyy.

Eriarvoisuus ei pääty eläkepäiviin

Perjantai 15.2.2013 - Kristiina Salonen, kansanedustaja, sd

Sosiaali- ja terveysministeriön työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutoksia arvioinut työryhmä jätti loppuraporttinsa tammikuussa. Työryhmä ei esittänyt muutoksia nykyiseen menettelyyn, jossa eläkkeitä tarkistetaan vuosittain työeläkeindeksillä. Työeläkeindeksi lasketaan siten, että palkkojen muutoksen osuus on 20 % ja hintojen muutoksen osuus 80 %. Eläkkeensaajat ovat arvostelleet nykyjärjestelmää, sillä nykyindeksillä eläkkeet jäävät jälkeen yleisestä palkkatasosta.

Ansiotason muutoksen painoarvon lisääminen olisi hyödyttänyt nykyisiä eläkkeensaajia ja pian eläkkeelle jääviä ikäluokkia. Työryhmä katsoi, että indeksin parantaminen olisi tarkoittanut suurempia eläkemaksuja ja siten suurempaa taakkaa nuoremmille ikäluokille, jotka joutuisivat maksamaan korotettuja maksuja koko työuransa ajan. Työryhmän päätöksen taustalla on myös se, että eläkkeensaajien keskimääräinen toimeentulo on Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan kohentunut viime vuosina. Esimerkiksi vuosien 2000–2010 välillä keskimääräinen eläke on noussut viidenneksellä. Eläkkeensaajatalouksien käytettävissä olevat tulot ovat puolestaan nousseet neljänneksellä.

Tämä on positiivinen signaali, ja työryhmän päätökselle on toki perusteet, mutta yksi asia tuntuu keskustelussa kokonaan unohtuneen: yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys ei pääty eläkepäiviin. Samaan aikaan, kun eläkkeensaajien keskimääräinen toimeentulo on noussut, köyhiä eläkeläisiä on yhä enemmän. Eläkkeensaajat eivät ole homogeeninen joukko, joilla kaikilla on asiat joko hyvin tai huonosti, vaikka niin usein tunnutaankin ajattelevan. Meillä on hyvätuloisia eläkkeensaajia ja eläkeläisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan tule eläkkeellään toimeen.

Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Kalevi Kivistön mukaan kolmen viime vuoden aikana suurissa toimeentulovaikeuksissa elävien eläkeläistalouksien määrä on lisääntynyt 30 %. Ruoka-avun saajista eläkeläisiä on 42 %, kun koko väestöstä ruoka-apua saa 28 %. Näiden ruoka-apua saavien joukossa on paljon esimerkiksi pientä työeläkettä saavia ihmisiä. Tämä huolestuttava kehitys uhkaa jatkua myös tulevaisuudessa. Eläketurvakeskuksen mukaan köyhyysriski on erittäin korkea työvoiman ulkopuolelle jääneiden 55–64-vuotiaiden varsinkin yksinasuvien pitkäaikaistyöttömien joukossa. Koska he ovat lisäksi lähellä vanhuuseläkeikää, on todennäköistä, että köyhyysriski pysyy korkealla myös heidän eläkkeelle siirtymisensä jälkeen.

Lisäksi yleinen hintojen nousukehitys vaikuttaa kipeimmin juuri heikoimmassa asemassa olevien, kuten hyvin matalaa työeläkettä saavien tai kansaneläkkeen varassa elävien, toimeentuloon.  Kun tällainen henkilö esimerkiksi sairastuu, pelkät lääkkeet, lääkärikäynnit ja muut terveydenhoitokulut voivat yksistään viedä suuren osan eläkkeestä. Näin ei voi olla.

Nyt olisikin tärkeää ryhtyä toimiin ja lähteä etsimään keinoja köyhien eläkkeensaajien tilanteen helpottamiseksi ja eläkeläisköyhyyden torjumiseksi. Keinoja kyllä on, kun vain tahtoa riittää. Esimerkiksi lääkemenojen ja terveydenhuoltokulujen yhteinen maksukattojärjestelmä helpottaisi paljon sairastavien eläkeläisten taloudellista taakkaa nykyistä järjestelmämme paremmin. 

Sivistysyhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikoimmistaan. Kun hallitus kokoontuu kevään aikana puoliväliriiheen ja kehysneuvotteluihin, on tärkeä muistaa, että heikompiosaisten ja osattomien ääni kuuluu yhteiskunnassamme aina huonoiten. Me emme saa heikentää näiden ihmisten asemaa entisestään vain leikkauslistoja esittämällä, vaan on varmistettava, että jokaisella on mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon.

 

 

Onnea vallanpitäjille, vaikka se ei yksin riitä

Keskiviikko 16.1.2013 - Kari

Enemmistön tahtia totteleva demokratia kaikkine sivujuonteineen on mielenkiintoinen tapa saada päätöksiä aikaan. Aina se ei tuota yksilöiden kannalta täysin oikeudenmukaisia ratkaisuja mutta sentään suoran diktatuurin voittaa.

Nyt kun pöly Säkylän  ensimmäisen valtuuston kokouksen ympärillä alkaa hiljalleen laskea on aika päästää uudet valtaapitävät lapion varteen. Haasteista ei tule pulaa: kuntarakenneuudistus, sote –ratkaisut, kuntatalous, kiistellyt kaavat…

Vaikka hallituksen lopullinen kokoonpano ei vielä olekaan selvä, on syytä toivotella Jarkko Jaspan puheenjohdolla aloittavalle kabinetille onnea. Toki pelkkä onni ei nyt riitä, mutta ilman sitä ei ole mitään mahdollisuuksia pitää Säkylää nykyisen menestyksen uralla.

Omaksi ja hallituksen onneksi Jaspa ei ole ihan ensikertalainen hallituskuvioissa. Ymmärtääkseni aloittelijan perusteeton idealismi ja omaan ainutkertaisuuteensa uskovan keltanokan uho ovat jääneet debyyttikaudelle. Nyt on vallan kylkiäisenä kannettava myös vastuuta. Se tekee vauhdikkaankin miehen käänteissään varovaiseksi. Luistonestoon ei saa liikaa luottaa.

Edeltäjäänsä verrattuna aika tulee asettamaan nuijamiehelle melkomoinen haasteen. Eläkeläisellä ei muuta ollutkaan. Mutta toisin on seuraajansa laita. Ensitöikseen hän joutuu mittailemaan työnantajansa sietokyvyn rajoja. Näin käy siitäkin huolimatta, että irrottautuminen kunnallisiin rientoihin on hänen oikeutensa myös keskellä päivää.

Toistaiseksi laittomasta hallituskokoonpanosta varajäsenensä joutuu uudelleen miettimään puheenjohtajan kokoomus. Valtuutetut Mika Heikkilä ja Kullervo Kauppi olisivat talonpoikaisella ajattelulla säilyttämässä paikkansa. Sen sijaan vaaleissa 19 ääneen jäänyt Kari Haavisto tehnee tilaa Katja Kuulalle tai sitten ei. Kuulan synti saattaa olla ryhmästä irtautuneen Seija Muurisen ”sympatiseeraaminen”. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Jatketaan sitten siitä.

Jo on puheella johtajia

Tiistai 15.1.2013 - Kari

Säkylän kunnanvaltuuston kokouksen ympäriltä ei puuttunut dramatiikkaa. Kokoomuksen ääniharava Seija Muurinen oli sulkenut edellisenä iltana ryhmänsä oven viimeisen kerran hävittyään taistelun ennen vaaleja allekirjoitetun sopimuksen pätevyydestä vielä vaalien jälkeenkin. Sopimuksen piti taata hänelle ryhmän ykkösenä mahdollisuus valita paikkansa ennen muita. Siis valtuuston puheenjohtajistoon tai hallitukseen, luonnollisesti.

Näin ei käynyt. Armopalana osoitettiin ympäristölautakunnan jäsenyyttä. Sekin oli jonkun mielestä liikaa. Hinnan keskustan kanssa tehdystä vallanjaosta ja sen ehdoista sai kokoomuksessa nyt maksaa ryhmälleen eniten kannatusta hankkinut edustaja. Tätä ainakin käytettiin perusteluna monen muun synnin lisäksi, joista yksi oli esiintyminen positiivisessa sävyssä näillä palstoilla. Kaikesta demareihin viittaavasta kunnon kokoomuslaisen pitäisi saada näppylöitä.

Ennen illan kokousta omille teilleen lähtenyt Muurinen ilmoitti suorasukaisesti tukevansa valtuuston puheenjohtajistoon demarien ehdokasta, jos sellaista esitetään. Hänen mielestään yksi paikoista olisi konsensushengessä pitänyt suosiolla antaa demareille. Alunperin keskustan piti ottaa jaossa olleista paikoista kaksi ja kokoomuksen yksi.

Ettei aiemmin paikastaan unta nähneille tulisi rytmihäiriöitä, päättivät ryhmien neuvottelijat tehdä kyseenalaisen kompromissin. Lisättiin 27 -jäseniselle valtuustolle vielä yksi puheenjohtaja. Tätä myönnytystä demarien ei olisi tarvinnut tehdä mutta näin kuitenkin tehtiin ja jäätiin vielä suosiolla nelosketjuun.

Laiha sopu on joskus lihavaa riitaa parempi. Toivottavasti se sitä on tässäkin tapauksessa. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, mihin valtuustoa enää tarvitaan, kun hallituksen pöydän ääressä ratkaisut tekee selvä enemmistö.

Nyt valtuustossa siis istuu yhtä monta kokoomuksen kuin demarienkin edustajaa. Ryhmä Muurinen ei varmasti tule jäämään pimentoon. Haavoitettu naarassusi on aina valmis taistelemaan. Ryhmän puheenjohtajana hän pääsee mukaan "virkaveljiensä" kabinettiin hieromaan kompromisseja. Kokoomuksen ja keskustan taholta heitetyt kivet ja kannikat ovat tuoreessa muistissa, joten...

Mutta se illan todellinen moka. Ryhmäpuheenjohtajat eivät tohkeissaan ottaneet lainkaan huomioon tasa-arvolakia kirjoitellessaan hallitukseen valittavien nimiä järjestykseen. Varajäseniksi kelpasi vain kolme naista.

Laitettaisiinko kokemattomuuden vai tietämättömyyden piikkiin? Kokemattomuudesta ei ainakaan voi puhua siinä kohdin,  kun valtuuston päätösten oikeellisuudesta vastaavan puheenjohtajan viisari ei värähdä. Tietämättömyyskin tuntuu vaikeasti ymmärrettävältä eikä tahallisuuteenkaan haluaisi uskoa. Jäljelle taitaa jäädä vain yksi vaihtoehto. Jaa mikä ?

Demaripalikat paikoilleen

Perjantai 4.1.2013 - Kari

Säkylän poliittisille pelipaikoille valittavia henkilöitä on toistaiseksi ryhmien toimesta julkistettu kitsaasti. Tällä viikolla sosialidemokraatit tekivät omat ratkaisunsa ja avoimeen tiedotustyyliinsä ne myös välittömästi julkistivat.

Valta-akselilta omalle sivuraiteelleen keskusta-kokoomuksen toimesta sysätyt demarit vaihtavat kabinettiin uuden miehityksen. Varapaikoilta varsinaisiksi hallituksen jäseniksi siirtyvät  Irmeli Henriksson ja Jarmo Alho. Tilaa heille tekevät konsensuskauden pitkäaikainen puheenjohtaja Juha Nummela ja demariyhdistyksen uudeksi vetäjäksi valittu Tuula Erkkilä.

Henrikssonin valinta hallitukseen oli täysin selvä, kun hän jäi ryhmän ainoaksi naisvaltuutetuksi. Alho on odotellut vuoroaan jo muutaman vaalikauden ajan koulutuslautakunnan puheenjohtajana. Viimeksi miehen paikka kuihtui demareiden neuvottemaan puheenjohtajuuteen. Nyt keskustan hamstratessa itselleen kaksi kolmesta valtuuston puheenjohtajuudesta jouduttiin tovi tuumailemaan ennen kuin hallituspaikan täyttö lopullisesti sinetöitiin. Jakkaroita oli jaossa yksi vähemmän.

Kuntaliiton suosituksen mukaan valtuuston puheenjohtajuuksissa ei suositella noudatettavaksi puhtaasti vaalimatematiikkaa. Säkylässä keskusta näin haluaa omista sisäpoliittisista vallanjakosolmuistaan johtuen. Suurimpien lautakuntien puheenjohtajuudet sen sijaan jaetaan entisen tavan mukaan keskustan, demarien ja kokoomuksen kesken.

Demarienkin piiristä on jo pitkään kuulunut vaatimuksia, että näiden superlautakuntien johtoon tulisi nimetä valtuutettuja. Nyt sosialidemokraateille tulevan teknisen lautakunnan nuijamieheksi esitetään aluepalomestari Harri Salosta, jonka äänimäärä ei riittänyt valtuustoon. Halukkaita valtuutettuja paikalle ei pienenneessä ryhmässä ilmeisesti ollut, eikä kiinteistönhoitajana toimiva Jari Mäkinen olisi ollut vaalikelpoinenkaan. Vanhalla rutiinilla lautakunnassa jatkaa Irmeli Henriksson.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi demarit istuttavat ääniharavansa Ismo Niemisen. Hän on ryhmän valtuutetuista ainoa, joka on paikalle vaalikelpoinen. Hän jatkaa myös sivistyslautakunnan (oli koulutuslautakunta) jäsenenä yhdessä tuoretta voimaa edustavan Pirita Mikkosen kanssa.

Perusturvassa jatkuvuutta edustaa Pekka Rautiainen, jonka rinnalle nousee kauden koulutuslautakunnassa vaikuttanut Kirsi Mäkipere. Pekka lähtee myös edustamaan Säkylää Satakuntaliiton valtuustoon ja sairaanhoitopiirin hallituksessa jatkopestin saa Juha Nummela.

Aina on mahdollista, että näihin valintoihin vielä tulee muutoksia esimerkiksi tasa-arvo-ongelmien vuoksi. Pääsääntö kuitenkin on, että kahta paikkaa täytetään 1+1 -periaatteella. Näin demarit omissa esityksessään ovat tehneet. Maakunnallisissa tehtävissä ei enää paikallisesti ole mahdollista tehdä muutoksia. Jako on piirijärjestöjen ennalta sopima.

Koskahan sitä saadaan muiden nimiä, jotta arvailut voidaan jättää sikseen ?

Maailmanloppua odotellessa

Lauantai 22.12.2012 - Ismo Nieminen, Säkylän seurakunnan kappalainen

Kirjoitan tätä vuoden pimeimpänä päivänä. Talvipäivän seisauksessa päivä on kaikkein lyhimmillään. Tämä päivänä on odoteltu kovasti myös maailmanloppua.

Jonkun kalenterin mukaan loppu olisi tänään edessä pallollamme. Osin leikillään, osin ehkä pelätenkin, ovat monet tätä päivää odottaneet. Martti Lutherin kerrotaan sanoneen. ” Jos tiedän maailmanlopun tulevan huomenna, istutan tänään omenapuun.”

Kristinuskossakin maailmanloppu on esillä. Tuomiopäivä on tulossa, mutta sitä ei pidä odotella toimettomana ja peläten. Työ hyvän, toden ja oikean puolesta voi jatkua loppuun asti. Omenapuita on istutettava vaikka se näyttäisi hyödyttömältä.

Enkelin viesti jouluevankeliumissa : ” Teille on syntynyt Vapahtaja.” antaa rohkeuden kohdata myös maailmanlopun uhan. Työ jatkuu niin kauan kuin elämää on. Mitä sen jälkeen, sen voi jättää Herran haltuun. Herran joka syntyi Betlehemin tallin seimeen. Joululaulua lainaten. ” Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat runsahat. autuuden ja anteeksannon, kaikki tavarat.” Siksi uskallamme kohdata maailmanlopunkin.

Hyvää joulua.

Uudella valta-akselilla haastetta

Keskiviikko 19.12.2012 - Kari

Keskusta ja kokoomus tulevat sitten käsi kädessä seuraavan nelivuotiskauden luotsaamaan tuulimyllypitäjää läpi kuntarakenneuudistuksen karikoiden. Onnea vaan vaikeassa tehtävässä. Usko omaan osaamiseen on vahva, muuten tällaista asetelmaa ei olisi päästetty syntymään.

Säkylän kurssi on hyvässä konsensushengessä saatu vahvalle uralle. Suotuisan kehityksen takeeksi olisi saattanut olla varmempaa lähteä tulevaankin sitouttamalla kaikki ryhmät yhteiseen missioon.

Enemmistön saneluun perustuva politiikka voi toki onnistua, jos se toteutetaan tietoon ja taitoon tukeutuen. Silloin oppositio riisutaan aseista. Taitamattomuus, tietämättömyys ja suoranainen tyhmyys yhdistyneinä pelkkään vallanhimoon taas tarjoavat vähemmistölle ilmaista elinvoimaa.

On hauska nähdä, miten yhteiset valtapyrkimykset saavat aikaan jopa anteeksiantoa. Alatyylisinkin loukkaus onnistutaan vuosien kaihertamisen jälkeen kuittaamaan yhdellä tanssilla sanomattomaksi. Parjatussa politiikassa on siis myös lämpimien tunteiden ulottuvuus. Luokoon se uskoa tulevaisuuteen.

Johtopaikoille nousevista nimistä on jo esiintynyt julkisuudessa veikkailuja. Ne ovat olleet aika osuvia, vaikka puolueet kiistävätkin päätösten olemassa olon. Kunnanvaltuustoa tulee johtamaan Esko Eela (kesk)ensimmäisen vuoden, kunnes hänen paikalleen nousee 2. varapuheenjohtajan paikalta Satu Tietari (kesk). Heidän välissään hallitsee 1. varapuheenjohtajana Jyrki Aaltonen (kok).

Kunnanhallituksen kokoonpano onkin sitten jo visaisempi "tiedettävä". Puheenjohtaja saadaan hengellisellä puolella sitä harjoitelleesta Jarkko Jaspasta (kok), joka täyttää keskustan laatuvaatimukset toisin kuin pitkäaikainen hallituksen jäsen, maakunnallisissa luottamustehtävissäkin ansioitunut, vaalien ääniharava Seija Muurinen (kok).

Joku naisistaankin kykypuolueen on kuitenkin hallituksen rivijäseneksi istutettava. Heidi Muhosella on rasitteenaan sitkeä taistelu Karhusuon koulun puolesta ja Päivi Antikainen esiintyi kehitysvammaisten asuntola-asiassa tavalla, joka piireissä muistetaan. Molemmat ovat myös kunnallispoliittisia untuvikkoja, mikä joskus voi olla vahvoille puoluetovereille pelkästään eduksi.

Keskustalla riittää tarjokkaita hallitukseen. Miespuolisista vahvan äänimäärän kerännyttä Jarmo Kyllöstä on vaikea ohittaa, jos hän vain haluaa istua auton sijasta kulmahuoneessa. Eläkeläisenä Tarmo Luodolla olisi aikaa, eikä se jää kiinnostuksestakaan kiinni, jatkaa hallitsemista. Timo Kuusiston poliittinen maraton on vasta alussa, mikäli mies itse saa päättää.  Pertti Kiviranta ei panisi pahakseen, jos hänen vanha kaltoin kohtelunsa vielä hyvitettäisiin hallituspaikalla. Poliittinen putti ei taida onnistua Espanjan auringon alle 70 -vuotispäiväänsä karanneelta Sydänmaan neuvokselta.

Valtuutetuista keskustan naispaikkoja täyttämään on tarjolla vain kokenut Sirkku Reko ja uutena valtuuston noussut Päivi Peltonen.

Suurin piirtein näillä nimillä hallituksen valta-akselin paikat täytetään. Muilla ei sitten olekaan niin suurta merkitystä.

Laulu veteraaneille itsenäisyyspäivänä

Torstai 6.12.2012 - Kari

Tämä laulu on omistettu sotiemme veteraaneille itsenäisyyspäivänä 6.12.2012.

Viimeinen veteraani
(säv. ja san. © Kari )

Olen kohta veteraani viimeinen
koska aikani on sitä tiedä en
kului parhaat vuodet siellä
Kollaalla ja Raatteen tiellä
Isänmaata oli halu puolustaa

Olen kohta veteraani viimeinen
katson rivistöä arvomerkkien
sankaruus on muiden juttu
romaaneista teille tuttu
sodan kuvaa se ei anna oikeaa

Olen kohta veteraani viimeinen
painaa jäsenissä vero menneiden
nyt on ryhti kumarainen
hoitajatar ainut nainen
jolle vaivojani saatan valittaa

Olen kohta veteraani viimeinen
kauan aikaa toki ymmärtänyt sen
tarkoitus on elämällä
jotain suurta syvemmällä
jonka vuoksi  täällä vielä vaikuttaa

Olen kohta veteraani viimeinen
iltahuudon aikaa tässä arvailen
rinnaltani kaatui veli
joka hetki sitten eli
siitä tyhjä sänky mua muistuttaa

Olen kohta veteraani viimeinen
lähtöhetken kohtaan Häneen luottaen
siksi vielä yhden kerran
turvaan apuun Taivaan Herran
olen kohta veteraani viimeinen

Rautarouva ja ikäpresidentti

Maanantai 12.11.2012 - Kari

Säkylän keskustan terävintä kärkeä on viime aikoina arvosteltu voimakkaasti. Yhdistystä johtava "rautarouva" Anna-Liisa Käri joutui vaalien alla myrskyn silmään kehitysvammaisten asuntolan ympärillä velloneessa kiistelyssä. Perusturvalautakunnan puheenjohtajana hän kyseenalaisti hankkeen tarpeellisuuden ja hankki kaulaansa painavan myllynkiven erehtymällä vielä ennakoimaan johtamansa toimielimen päätöstä.

Tapahtuneen lisäksi kehno henkilökohtainen vaalitulos on saanut ärhäkkäimmät kirjoittelijat vaatimaan, että Käri ei enää voi periä kunnan yhtä keskeisintä luottamusmiespaikkaa itselleen.

Arvostelijat unohtavat tykkänään, että ratkaisu on vain ja ainoastaan keskustan käsissä. Suurimpana poliittisena ryhmänä se saa halutessaan itselleen perusturvalautakunnan puheenjohtajuuden ja valitsee siihen suvereenisti kenet lystää. Äänestäjillä ei tähän enää ole nokan koputtamista.

Syy siihen, miksi Käri on keskustalaisille kuin Turun sinappi, on yksinkertainen. Häntä ei voi sivuuttaa, koska takana on ties kuinka monennet vaalit, jotka Ansu on ryhmänsä puolesta junaillut. Aivan yhtä ristiriidaton ei ole perustelu vuosikymmeniä jatkuneen lautakunnan johtamisen tuomasta pätevyydestä.

Toinen keskustalainen eminenssi on valtuuston puheenjohtaja Esko Eela. Kaudesta toiseen hän on ollut kiistaton valinta keskustan hallitsemalle pelipaikalle. Muiden kuin keskustalaisten toimesta miehelle aikanaan etsittiin haastajaa muun muassa vasemmiston antamalla epäluottamuslauseella. Vastoin Eelan omaa uskomusta, en ollut tämän hankkeen isä. Sen sijaan paikallislehdessä julkaistulla avoimella kirjeellä vetosin puolueensa kaltoin kohtelemaan valtuutettu Pertti Kivirantaan, jotta tämä ryhtyisi Eelan haastajaksi. Ei ryhtynyt.

Eelan, joka 1936 syntyneenä lienee satakuntalaisvaltuutettujen nestori, asema on ollut vankka monesta syystä. Vähäisin niistä ei ole miehen laaja suhdeverkosto. Kunnioitettavasta iästään huolimatta hän on myös jaksanut sitkeästi olla mukana kaikessa, mihin on tarvittu ja vähän muussakin. Yhtenä Lännen tehtaiden pääomistajana ja verotilastojen kestomenestyjänä teollisuusneuvos on myös täyttänyt keskustalaisen johtohahmon ulkoiset vaatimukset.

Nykytilanteessa ainoa varteenotettava haastaja Eelalle olisi Satakunnan keskustalaisia toiminnanjohtajana luotsaava Satu Tietari, joka keräsi kunnallisvaaleissa ryhmänsä parhaan potin. Valistunut arvaukseni on, että Esko suostuu vielä kerran ottamaan ohjat käsiinsä runsaista vetoomuksista johtuen. Ainakin kahdeksi ensimmäiseksi vuodeksi.

Yhteenvetona keskustalaisten ja muidenkin ryhmien tulevista valinnoista voi lakonisesti todeta: henkilöistä päättää jokainen sakki itse. Vain sukupuolijakautuman vaatimuksilla voidaan haluttaessa yrittää sekoittaa toisten pakkaa.

Vain annettu ääni vaikuttaa ! Tunne velvollisuutesi.

Lauantai 27.10.2012 - Kari

Sunnuntain vaaleissa on paljon pelissä. On hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä ryhmä toiminnallaan on eniten edistänyt Sinulle tärkeiden asioiden toteuttamista omassa kunnassasi. Ryhmästä löydät sitten varmasti itsellesi sopivan ehdokkaan, joka jatkaa tätä työtä tulevaisuudessakin yhdessä muiden kanssa. Valtuustoon pitää siis saada asiat hallitsevia, kyvykkäitä kunnallisnaisia ja -miehiä, jotka tajuavat yhteispelin merkityksen tuloksen tekemisessä.

Jokaisessa teissä asuu pieni demari. Antakaa sen valita.

Demarien lista Säkylässä ei ole pisin mutta tunnettu tosiasia on, ettei määrä korvaa laatua. Tarjoamme hyvän valikoiman tunnettuja ja tunnustettuja osaajia eri arkielämän aloilta. Heistä löytyy tarvittavaa näkemystä, kokemusta ja oikeaa asennetta.  Sosialidemokraattisten perusarvojen puolustaminen tässä alati kylmenevässä ja kovenevassa maailmassa on välillä vaikeaa mutta ei mahdotonta.  Itsekkyys, ahneus ja rahan valta ovat saaneet lisää pontta oikeiston valtakunnallisissa linjauksissa. Tätä kehitystä vastaan sosialidemokraatit lupaavat taistella myös näissä kunnallisympyröissä. Oikeudenmukaisuus on johtoteemamme kaikessa päätöksenteossa.

Sytykkeitä vaalinuotioon

Maanantai 22.10.2012 - Kari

Vaalien ennakkoäänestys on hyvässä vauhdissa. Säkylässä ei kunnon keskustelua ole syntynyt kuin kehitysvammaisten asuntolahankkeesta. Muutamien ehdokkaiden "vaalitempuista" on jotain yritetty viritellä. Nämä temputkaan eivät nyt niin kovin kummoisia ole olleet: tarra autossa ja makkaratarjoilua hyväntekeväisyystapahtumassa. Molempiin voi kuka tahansa lähteä mukaan.

Kehitysvammaisten tuetun asumisyksikön rakentamista Säkylään ei kukaan poliitikko kunnanhallituksessa myönnä vastustaneensa. Eipä niin. Virallisestihan tätä ei päästy mittaamaan, koska enemmistö taktikoi koko asian pöydälle. Tämä on ikivanha poliittinen kikka vaieta vaikeat kysymykset pois päiväjärjestyksestä ilman, että olisi julkisesti itse asiaa vastaan.

Säkylän imagon kannalta nyt vellova keskustelu adresseineen on kiusallinen. Ensinnäkin täyspäisenä pidetty kunnanjohtaja toi esityksensä kunnanhallituksen puoltavasta kannanotosta kokoukselle ihan vakavissaan. Toisekseen hankeesta oli jo olemassa riittävät pohjatiedot, jos vain oli halunnut ne omaksua.

Yleisönosastossa esitetyt sen seitsemät selitystä kyllä toivat julki, että yleissivistys näissä kehitysvamma-asioissa ei ole kovin korkealla. Ratkaisuksi asiakkaille tarjottiin muun muassa vanhuksia palvelevaa Helmiinaa ja ikäihmisten vuokrataloa Tarmoa. Kun tähän vielä lisätään kirjoitukset Satakruunun roolista kehitysvammahuollossa ja kehitysvamman luokitteleminen sairaudeksi, olisi tukiopetuksen paikka.

Viimeisenä vetona on keksitty asettaa kehitysvammaisten asuntolahanke ja Vanhustenkotiyhdistyksen kaavailema "Tarmo II" vastakkain. Jos kunnanhallitus toimii vastuullisesti, se puoltaa tasapäisesti molempien tahojen rahoitushakemuksia. Perustelut kumpaiseenkin kyllä löytyvät.

Jos ei yllä kirjoitettu viritä tällä palstalla purkauskia, laitetaan tykö vielä paikallisten demarien ohjelmajulistus. Se ainakin näyttää ärsyttäneen otsikkoa myöden. Menneellä viikolla erään tilaisuuden yhteydessä pilkkakirveet lensivät.

Ja muistetaan, että vain raukka tölvii nimimerkin takaa.

OIKEUDENMUKAINEN SÄKYLÄ

SDP Säkylässä haluaa uudelta valtuustolta heti vaalikauden alussa konkreettisia tekoja, joilla tuetaan kunnan hyvää työllisyyttä sekä asukkaiden oikeudenmukaista kohtelua palveluissa. Hyvä yrittäjäilmasto ja kansalaisten kuuleminen ratkaisuja tehtäessä ovat valtuustolle tärkeä ohjenuora.

Sosialidemokraatit haluavat viedä vanhuspalvelulain paperilta käytäntöön. SDP edellyttää, että henkilöstömitoitus Säkylässä pidetään vähintään nykysuosituksien mukaisella tasolla, jolloin kymmentä hoidettavaa vanhusta kohti on vähintään viisi hoitajaa. Tavoitteena on kuitenkin pidettävä hyvän hoidon mukaista tasoa, jolloin hoitajia on seitsemän kymmentä hoidettavaa kohden. Tärkeintä on, että henkilökunnan ammattitaitoa hyödynnetään parhaalla tavalla. Se vaatii paneutumista johtamiseen. Kotihoidon tukemista tulee samalla kehittää ja taata omaishoitajille hyvät toimintaedellytykset.

Kunnan sivistyksen taso mitataan sillä, miten se huolehtii heikoimmistaan. Sosialidemokraatit kannattavat lämpimästi kehitysvammaisten tuetun asumisyksikön rakentamista Säkylään. Hankkeen toteuttaminen olisi kunnalle myös tervetullut ulkopuolinen investointi, joka tarjoaisi paikkakunnan yrittäjille työtä ja toimeentuloa. Vanhustenkotiyhdistyksen kaavailemalle uudelle talohankkeelle kunnan tulee antaa täysi tuki. Näitä kahta sosiaalisesti tärkeää asiaa ei saa asettaa toistensa kilpailijoiksi. Me teemme avoimesti ja tarmokkaasti työtä molempien hankkeiden puolesta.

Toiseksi sosialidemokraatit haluavat, että Säkylän kunta laatii konkreettisen suunnitelman siitä, miten koulutus- tai työpaikkaa vailla olevat nuoret saadaan mukaan työelämään ja opiskelemaan. Valtakunnan tasolla tämä SDP:n eduskuntavaaleissa antama lupaus on jo lunastettu hallituksessa. Nyt on jatkotekojen aika Säkylässäkin.

Kolmanneksi SDP haluaa, että kuntalainen pääsee edelleen terveyskeskukseen ilman pitkää jonotusta . Sairaana tärkeintä on päästä pian lääkäriin. Kukaan ei sairasta huvikseen, päivääkään. Sairaudesta ei myöskään tule rangaista kokoomuksen ehdottamaan tapaan karenssipäivällä.

Neljäs teko liittyy koulujen työrauhan parantamiseen. Oppilailla on oikeus pieniin opetusryhmiin, ja opettajat tarvitsevat riittävät keinot puuttua kiusaamiseen ja työrauhaongelmiin. Säkylän kouluverkon saneerauksen jälkeen on tarpeen tarttua juuri ryhmäkokoihin. Yhteiskoulun esimerkin rohkaisemana pitää Isosäkylän koulun piha-alueen saneeraus toteuttaa heti vaalikauden alussa.

Kunnallisia uudistuksia ei pidä vaatia vain uudistamisen itsensä takia. Kaiken keskiössä on kuntalainen ja hänen hyvinvointinsa. Terve kunnallistalous takaa hallitun kehityksen, johon ei kuulu vain ideologisista syistä tapahtuva yksityistäminen. Kuntalaista ei saa jättää markkinavoimien raadeltavaksi.

Sosialidemokraatit sitoutuvat tekemään työtä itsenäisen Säkylän puolesta. Yhteistyötä hyvien naapurien ja koko maakunnan kanssa tulee kuitenkin entisestään tiivistää. Jos olosuhteista tai valtiovallan toimista johtuen syntyy suurempia kuntakokonaisuuksia, on velvollisuutemme huolehtia tärkeiden peruspalvelujen säilymisestä säkyläläisille lähipalveluina.

Näillä mennään vaaleihin

Keskiviikko 19.9.2012 - kari

Kunnallisvaaleissa Säkylän valtuustoon pyrkii 77 tarjokasta kuudesta puolueesta. Osaltaan perinteistä kolmen pääpuolueen pakkaa yrittävät sekottaa perussuomalaisten viisi, vasemmiston neljä ja vihreiden yksi ehdokas.                  

Suurin yllätys lienee kokoomuksen senioripoliitikon Pekka Kinkun puuttuminen listalta. Tiedetään, että valtuuston varapuheenjohtajana päättyvällä kaudella toiminut evp -upseeri on ollut ajoittain törmäyskurssilla puolueensa kellokkaiden kanssa. Kinkku on voimakkaasti profiloitunut Säkylän ottamien poliittisten linjausten puolustajana.

Perinteistä eläkeläisupseerin valtuustomanttelia sovitetaan nyt Säkylä -aktiivin, Olavi Mäkisen harteille. Kokoomuksen listalta löytyy myös Karhusuon koulun puolustustaistelun ruumiillistuma Heidi Muhonen ja sinnikkäästi omaa tietään kulkeva valtuutettu Seija Muurinen. Paluuta parrasvaloihin yrittää aikoinaan sitoutumattomien kärkipoliitikkona tunnettu Riitta Saajoranta-Huitu.

Mikään yllätys ei ole se, että teollisuusneuvos Esko Eela päätyi sittenkin hakemaan jatkopestiä keskustan keulakuvana. Näinhän se on aina mennyt. Puolueen melko konservatiivisella listalla on useita kestopyrkijöitä. Toki niiden vastapainoksi on saatu myös nuorehkoja politiikan untuvikkoja.

Leimallista keskustan listalla on se, että kokoomusta ja sosialidemokraatteja paremmin sen piirissä on kuultu yrittäjäjärjestöjen kutsu asettua ehdolle. Yhteensä 13 ehdokasta tituleeraa itseään yrittäjäksi.

Demarit onnistui näihin vaaleihin kasvattamaan ehdokaslukuaan, vaikka kaksi istuvaa valtuutettua jättäytyi suosiolla sivuun. Mitään yllättävää ei listalta löydy.

Perinteisesti mukaan on otettu vain yksi nuori ehdokas, jotta tälle tarjoutuisi todellinen mahdollisuus myös tulla valituksi. Hän on tällä kertaa parikymppinen Heikki Alho, joka yrittää nyt uusia Pekka Rautiaisen tempun tulla nuorimmaksi valtuutetuksi.

Muita pääpuolueita pienemmälläkin ehdokasmäärällä on onnistuttu pääsemään alueellisesti varsin kattavaan listaan. Sukupuolijako ei ole aivan tasapainossa, mutta toisaalta naisehdokkaat ovat sitäkin varteenotettavampia. Heistä kunnanhallituksessa istuva Tuula Erkkilä teki ratkaisunsa viimeisenä. Johdonmukaisesti Karhusuon koulua puolustanut Erkkilä on tärkeä ”ukkosenjohdatin”  läntisen Säkylän äänestäjille.

Aivan yhtä tärkeä alueellisesti on pyhäjokisten senaattoriksi pyrkivän  Jari Mäkisen rooli. Hän on todellinen vaihtoehto kylän perinteiselle tarjonnalle.

Perussuomalaisten lista on ihan näköisensä. – Viisi vihaista miestä, sanoi ystävä nimet ensi kertaa nähdessään. Oli niin tai näin, listalla ei ole yhtään naisehdokasta, mikä kunnon jytkyn aikaansaamiseksi olisi tarvittu. Joka tapauksessa tälläkin viisikolla voidaan  nousta Säkylän politiikassa kuninkaantekijäksi. Yksikin läpimenijä voi siihen riittää.

Vasemmiston kohtalo lepää täysin Timo Puiston harteilla. Leveät ja lujathan  ne ovat mutta paljon ääniä pitää reppuun saada, että toinen valtuustopaikka tulisi niillä ruokittavaksi.  

Kuuluttamattomalla varmuudella voi luvata, että vihreiden yhden miehen listalla ääni paikallisesti  menee varmimmin hukkaan. Vain puolueen tilastoon se merkitään  saavutettuna voittona.

                 

Linkki täydelliseen listaan.

 

Arvokas vanhuus kaikille

Perjantai 17.8.2012 - Kristiina Salonen, kansanedustaja, Rauma

Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana ikääntyminen kiihtyy entisestään. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2030 väestöstä jo 26 % on yli 65-vuotiaita. Tämä tulee väistämättä merkitsemään myös aikaisempaa runsaampaa tarvetta vanhustenhoitoon. Kokemuksia ja ratkaisumalleja hoidon järjestämisestä ei vielä pystytä hakemaan muualta maailmasta. Suomi toimiikin tiennäyttäjänä vanhusten oikeuksien turvaamisessa. Meidän ratkaisuamme ja kokemuksiamme tullaan tulevina vuosina hyödyntämään myös muualla Euroopassa. Tämän lain sisältö tuleekin johtamaan keskustelua arvokkaasta vanhuudesta ja hyvän hoidon kriteereistä tulevina vuosina. 

Lakiesitys vanhuspalveluista on monipuolinen.  Ikäihmisille tulee antaa ohjausta ja neuvontaa, tehdä tarvittaessa palvelutarpeen arviointi ja sen jälkeen tulee laatia yhdessä ikääntyneen henkilön kanssa palvelusuunnitelma. Palveluhakemuksesta tulee tehdä päätös palvelusuunnitelman toteuttamiseksi. Kiireellisen tarpeen mukaiset sosiaalipalvelut tulee antaa viivytyksettä ja muut palvelut viimeistään kolmen kuukauden kuluessa päätöksestä. Julkisuudessa on kuitenkin keskitytty lähinnä vanhuspalvelulakiin kaavailtuun sitovaan henkilöstömitoitukseen. Viimeisimpänä peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) esitti, että lakiin kirjattaisiin sitova henkilöstömitoitus ympärivuorokautisen hoidon osalta. Guzenina-Richardsonin esitti seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohden. Tällä hetkellä henkilöstön määrästä on olemassa vain sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton yhdessä määrittämät suositukset. Niissä valtakunnalliseksi vähimmäismääräksi ympärivuorokautisessa hoidossa suositellaan 0,5-0,6 hoitajaa. Ministeriö ja Kuntaliitto toteavat samoissa ohjeissa, että hyvän hoidon laatu vaatii 0,7 tai 0,8 hoitajaa vanhusta kohden. Guzenina-Richardsonin esitys vastaa siis niitä hyvän hoidon suosituksia, joita ministeriö ja Kuntaliitto ovat jo aiemmin esittäneet. Nyt nämä suositukset onkin syytä muuttaa toiveesta todeksi.  

Vuoden 2013 budjettia valmisteltaessa valtion tulee varmistaa riittävästi määrärahoja henkilöstömitoituksen toteuttamiseen. Rahojen lisäystä ei voi sälyttää yksin kuntien vastuulle. Hoitohenkilökunnan määrän lisääminen kuitenkin kannattaa. Sen lisäksi, että se näkyy vanhusten parantuneena hoidon laatuna, se myös parantaa henkilökunnan työhyvinvointia ja vähentää kuormituksesta johtuvia sairauspoissaoloja. Tällä hetkellähän jo 30 000 hoitajaa on raskaan työtaakan johdosta hakeutunut työhön muille aloille.  Tärkeää myös on, että lisääntyvät resurssit antavat henkilökunnalle mahdollisuuden toteuttaa kuntouttavaa työotetta vanhustyössä. Tämän avulla yhä useammalle vanhukselle laitoshoidon tarve jää lyhytkestoiseksi ja kotiutuminen mahdollistuu. Kuntouttava hoitotyö tuo vanhukselle lisää laadukasta elämää, ja mahdollistaa samalla kasvavaan hoitotarpeeseen vastaamisen.   

On ollut harmillista kuulla niitä mielipiteitä, joiden mukaan henkilöstömitoitukseen ei ole varaa tai se tulisi johtamaan laitosvaltaiseen vanhustenhoitoon. Nämä väitteet tuntuvat sivuhuudoilta isossa kokonaiskuvassa. Vanhuspalvelulain tarkoitus on tukea itsenäistä kotona asumista. Tätä edesauttavat monet vanhuspalvelulaissa esitettävät uudistukset. Laitos- ja kotihoitoa ei kuitenkaan pitäisi asettaa vastakkain. Vanhuksille tulee osoittaa sellaista hoitoa, joka vastaa hänen tarpeisiinsa ja parhaalla mahdollisella tavalla tukee arvokasta, turvallista ja hyvää ikääntymistä. Molempia hoitomuotoja tullaan jatkossakin tarvitsemaan, ja niitä tuleekin kehittää rintarinnan. Ennen kaikkea kysymys on kuitenkin yhteiskuntamme moraalista. Se, miten huolehdimme heikoimmassa asemassa olevista, kertoo millaisia olemme kansakuntana.

Tarvitaan paikallinen nuorisotakuu

Torstai 2.8.2012 - Ari Reunanen

Tarvitaan paikallinen nuorisotakuu
 
Suomessa on tällä hetkellä noin 27 000 alle 25-vuotiasta työtöntä nuorta ja osa heistä asuu Pyhäjärviseudulla. Todellinen luku lienee tätä suurempi niin koko Suomessa kuin meidänkin seudullamme, sillä esimerkiksi Pekka Myrskylän tutkimuksen mukaan osa nuorista on tippunut kokonaan pois kaikista tilastoista. Heitä on Suomessa yhteensä noin 40 000 työttömien nuorten lisäksi. Pyhäjärviseudulla on Satakunnan mittapuulla hyvä työllisyystilanne, mutta vailla työtä olevia nuoria se ei lohduta. Ilman työpaikkaa ja nuorena saatua työkokemusta tulevaisuudenkin rakentaminen on vaikeaa.

Valtakunnan tasolla hallitus on päättänyt toteuttaa nuorten yhteiskuntatakuun ensi vuoden alusta alkaen. Nuorisotakuussa jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle nuorelle taataa mahdollisuus työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömyyden alkamisesta. Nuorisotakuu on tervetullut toimenpide, mutta toimiakseen se vaatii laaja-alaista yhteistyötä. Pelkillä valtion toimilla ei Pyhäjärviseudullakaan ilman työtä oleville nuorille taata ensimmäistä askelta omalla työuralla eteenpäin. Tarvitaankin paikallisia toimia ja yhteistyötä.

Kuntatasolla voidaan tehdä paljon. Jokaisen kunnan ottaessa vastuun omista nuoristaan päästään jo pitkälle. Pyhäjärviseudulla on jo hyviä kokemuksia etsivästä nuorisotyötä ja seuraavan askeleen tulisikin olla seudullinen nuorisotakuu ja sen toteuttamiseksi perustettava seudullinen nuorisotakuutyöryhmä. Työryhmässä Pyhäjärviseudun kunnat voisivat koota yhteen niin elinkeinoelämän edustajat, nuorisotyöntekijät, koulut kuin vapaaehtoisjärjestöt ja etsiä ratkaisuja paikallisten nuorten auttamiseksi. Se olisi ensimmäinen askel, jonka avulla seutumme nuoret osaajat ja heidän tarvitsijansa voisivat kohdata.

Kysymys on vain tahdosta. Mikäli haluamme omalta osaltamme olla ratkaisemassa nuoria vaivaavaa työttömyyttä, on meillä avaimet käsissämme. Meidän on yhdessä kannettava vastuuta ja tuettava elämänsä alussa olevia nuoria. Se on tulevaisuuteen suuntaavan, vahvan ja elinvoimaisen seudun lähtökohta. Haluammehan, että nuoret jäävät rakentamaan omaa elämäänsä kotiseudulleen.