Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikki jättävät lapsensa rokottamatta

Torstai 27.3.2014 - Kansanedustaja Kristiina Salonen

Sosiaalisessa mediassa kiinnostusta keräävät erilaiset rokotevastaiset sivustot. Vuoden 2009 jälkeen jonkinlainen epäluottamus rokotteita kohtaan onkin ollut ymmärrettävästi kasvussa narkolepsiaan sairastuneiden myötä. Siitä huolimatta tuntuu, että jotain on pielessä, jos olemme valmiit kyseenalaistamaan suomalaisen rokoteohjelman aikana, jolloin ihmiset liikkuvat ympäri maailmaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Uudet ja muuntautuvat pandemiat riehuvat esimerkiksi Aasiassa, mutta kulkeutuvat matkustajien mukana helposti myös Suomeen. Meidän onkin suojeltava kansalaisiamme globaalissa maailmassa jopa entistä paremmin.

Rokotusohjelmien tavoitteena on ollut suojata mahdollisimman kattavasti koko väestöä erilaisilta tarttuvilta taudeilta. Esimerkiksi isorokko on maailmanlaajuisten rokoteohjelmien ansiosta hävinnyt täysin. Viimeinen isorokkotapaus on tiettävästi ollut Somaliassa vuonna 1977, minkä jälkeen sitä ei ole tavattu lainkaan. Vielä 1970-luvun alussa isorokkoon kuoli jopa kaksi miljoonaa ihmistä vuosittain.  Suomessa rokotuksilla on saatu hyvin pitkälti nujerrettua puolestaan polio, sikotauti, vihurirokko ja tuhkarokko. Myös muun muassa tuberkuloosi ja kurkkumätä ovat miltei kokonaan hävinneet. Jotta rokotteiden teho olisi mahdollisimman hyvä, tulisi kuitenkin koko väestö rokottaa kattavasti. Suomessa rokoteohjelman kattavuus onkin ollut erittäin hyvä, sillä noin 95 % lapsista saa kansallisen rokotusohjelman mukaiset seitsemän rokotetta maksutta.

Rokotevastaisuuden heräämisestä kertonee jotain kuitenkin se, että tammikuussa uutisoitiin lohjalaisessa koulussa puhjenneesta tuhkarokkoepidemiasta, joka sairastutti kymmeniä lapsia. Kyseisessä koulussa vain puolet lapsista oli rokotettu, minkä vuoksi tauti pääsi leviämään nopeasti. Tämä on nyky-Suomessa uusi ilmiö. Tuhkarokkorokotukset aloitettiin maassamme vuonna 1982 ja sen jälkeen täällä tavatut tautitapaukset ovat olleet peräisin vain ulkomailta. Tuhkarokon yleiset jälkitaudit, keuhkokuume ja aivokalvontulehdus, voivat olla vaarallisia ja jopa kohtalokkaita. Ennen rokotusten alkamista myös Suomessa oli useita tuhkarokosta johtuvia kuolemantapauksia vuosittain. Onkin syytä toivoa, että Lohjan kaltaiset tapaukset ovat maassamme kuitenkin poikkeuksia.

Ennen kuin lähtee mukaan naapurustossa leviävään rokotevastaisuuteen, on syytä miettiä kahdesti. Rokotusten mahdolliset haittavaikutukset on toki tiedostettava ja otettava vakavasti. Samalla tulisi kuitenkin suhteuttaa rokotuksilla vuosikymmenten aikana saavutettu hyöty ja säästyneet ihmishenget. Rokotusohjelmat ovat kuitenkin mitä parhainta mahdollista ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa.

On myös syytä muistaa, että rokotuksia ei oteta vain itseään varten. Rokotetut ihmiset toimivat suojamuurina myös immuunipuolustukseltaan sairaille ihmisille. Esimerkiksi syöpäsairaita ei välttämättä voida rokottaa tiettyjä tauteja vastaan, mutta he pärjäävät yhteiskunnassa, jossa muut on rokotettu. Silloin kun terve ei-rokotettu ihminen sairastuu, tauti ei ole välttämättä hänelle vaarallinen, mutta jos hän tartuttaa taudin vastustuskyvyltään heikentyneeseen ihmiseen, se voi olla tälle ihmiselle kohtalokas.

Tämä samainen suojamuuri antaa turvaa myös niille, jotka valitsevat rokotuksista kieltäytymisen. Jos kuitenkin valtaosa väestöstä valitsisi rokotteista kieltäytymisen, ei mitään suojamuuria syntyisi, vaan jokainen olisi oman onnensa varassa tauteja vältellessään. Suositun Putoushahmo Ymmin sanoin voisikin siis todeta, ettei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että me kaikki jätämme lapsemme rokottamatta.

Syntyykö Pro Pyhäjärviseutu ?

Perjantai 15.11.2013 - Kari

Sitä mukaan kun realiteetit alkavat paljastua, Pyhäjärviseudulla hierotaan rähmiä silmiltä, jotta nähtäisiin paremmin karuun tulevaisuuteen. Johtavat poliitikot ja virkamiehet vielä uhkuvat uskoa omaan kaikkivoipaisuutensa kuntiensa huomisen suhteen, mutta valveutuneimmat kansalaiset alkavat jo epäillä. Syntyisikö vielä Pro Pyhäjärviseutu ?

Paikallislehti Alasatakunta on päätoimittajansa linjaamana aina puhunut yhtenäisen Pyhäjärviseudun puolesta. Vika vain on ollut siinä, että se on katsonut asioita Euran etu edellä. Uuden kunnan kalkkiviivoilla tapahtuneen romuttumisen todellisista syistäkään ei rohkeus riittänyt kirjoittamaan. Kollektiivinen häpeä ei kuulosta niin pahalta.

Nyt Lehtilä haastaa Euran ja Säkylän johtotroikat ihan nimeltä ottamaan kantaa Pyhäjärviseudun tulevaisuuteen tilanteessa, jossa ollaan menossa aivan vastakkaisiin suuntiin. Eurassa hoetaan jo mantraa lisäarvosta, joka saadaan tarjoutumalla Rauman vesijättömaaksi. Säkylässä uskotaan, että Huittisten huomassa palvelut pysyvät ja vain paranevat.

Päätoimittajan kiihotus keskusteluun on ihan oikein. Näin asioita ja ilmiöitä tarkkailevan median pitääkin toimia. Jostain kumman syystä Lehtilä ei kuitenkaan noteraa Köyliötä Pyhäjärviseuduksi kuin asukaslukua laskiessaan. Kunnan kärkikolmikolle ei palstatilaa tarjottu, mutta varmaan annetaan erikseen pyydettäessä. Näin uskon. Se oli kuitenkin paha virhe ja vahingoksi hyvälle yritykselle.

Itsellekin on välillä tullut mieleen ottaa näihin asioihin kantaa, kun sen nykyisin voisi tehdä rivikuntalaisena.  Oletan kuitenkin, kaikella ystävyydellä, olevani edelleen päätoimittajan "pannassa". Asemassaan hänellä on oikeus ratkaista, mitä ja keneltä lehdessään julkaisee. Olen jo vuosia sitten luvannut olla kirjoituksillani häiritsemättä. Näin hänen ei tarvitse punnita kirjallisen ilmaisun taitoni riittävyyttä, eikä minun yrittää lisätä lehden moniarvoisuutta.

Tällä palstalla toivoisin käynnistyvän vilkkaan keskustelun seutumme tulevaisuudesta. Haluaisin sitä vielä provosoida toteamalla, että historiankirjoitus tulee langettamaan tuomionsa niille, joiden vastuulla mahdollinen Pyhäjärviseudun hajoaminen on.

Tässä mediassa saa päätoimittajan mielipiteen lytätä ilman sensuurin pelkoa ja parhaana päivänä kirjoituksesi voi lukea yli 3000 kävijää.

Alkoholipolitiikkaa kohtuudella

Perjantai 4.10.2013 - Raumalainen kansanedustaja Kristiina Salonen (sd)

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu jo vuosi hallitusohjelmassakin olevaa alkoholilain uudistusta. Ministeriön mukaan edellisen lain uudistamisen jälkeen suomalaisten alkoholinkulutus on kasvanut merkittävästi, kahdeksasta litrasta 9,6 litraan, ja myös erilaiset alkoholihaitat ovat lisääntyneet. Alkoholin liikakäyttö on Suomessa yhä valtava ongelma. Vuosittain jopa 4 000 suomalaista kuolee alkoholin vuoksi. Alkoholin käytön aiheuttamat haitat maksavat julkiselle sektorille arviolta 0,9–1,1 miljardia euroa vuosittain.  Ei ole siis ihme, että asiaan halutaan muutos.

Keskustelu alkoholipolitiikasta herättää aina suuria tunteita. Kukkahattutädit ovat valmiita riistämään kokonaan työmieheltä perjantaipullon ilon, kun taas kohtuukäyttäjät närkästyvät liiallisesta valtion holhoamisesta. Kohtuuden raja kun tuntuu jokaisella meistä olevan omanlaisensa. Alkoholipolitiikka onkin melkoista taiteilua. Rajoitusten ja hinnankorotusten tavoitteena on ohjata kulutusta kohtuullisuuteen, ja sitä kautta myös ehkäistä alkoholista aiheutuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Näitä rajoituksia tehokkaampi ohjaus näyttää kuitenkin tulevan yhteiskunnassa vallitsevista asenteista alkoholin käyttöä kohtaan. Sen voi havaita alkoholin maahantuonnin kasvuprosenteista alkoholiveron korotuksen jälkeen.

Me suomalaiset tuomme ulkomailta Suomeen jopa 75,1 miljoonaa litraa alkoholia vuodessa.  Alkoholin matkustajatuonti ulkomailta on kasvanut parin viime vuoden aikana selvästi. THL:n mukaan tuonti kasvoi 11,5 % syyskuun 2012–elokuun 2013 aikana verrattuna vastaaviin kuukausiin vuotta aiemmin. Miedoissa viineissä kasvu oli n. 13 %, panimotuotteissa 11 % ja väkevissä alkoholijuomissa 9 %. Myös olutta tuotiin 9 % enemmän kuin aiemmin.

Kun alkoholiveroa korotetaan, ei juomakulttuurimme näytä muuttuvan, vaan me ainoastaan haemme alkoholimme halvemmalla muualta. Tällainen ulkomailta tuonti on omiaan lisäämään kotiin hankitun alkoholin määrää. Rullakollinen olut- ja viinilaatikoita on valitettavan tyypillinen näky nykyään laivaterminaaleissa. Vaikka alkoholia tällä tavoin hankitaankin tavallisimmin isoja juhlia varten, kertyy samalla kotiin ylimääräisiä olutlaatikoita, joita sitten juodaan tasaisesti pois nurkista. Tällä tavoin alkoholin kulutuksen määrä itse asiassa nousee kuin varkain, vaikka tavoitteena päinvastoin oli ohjata kulutusta kohtuullisuuteen.

Lainsäädäntöä ja hintasääntelyä on syytä kehittää siten, että se ohjaa kansalaisiamme oikeaan suuntaan. Sen ohjaava vaikutus on merkittävä, mutta samalla on varottava aliarvioimasta kansalaisiamme näillä rajoituksilla.  Alkoholipolitiikkaa ei voi tehdä pelkästään suurkuluttajien näkökulmasta. Tällöin vaarana ovat kohtuukäyttäjien tekemät vääränlaiset muutokset käyttötapoihinsa, kuten alkoholin ulkomaan tuontiprosentit nyt osoittavat. Erityisen tärkeää onkin tunnistaa suurkuluttajat ja kohdentaa ehkäiseviä päihdepalveluita heille. Sen lisäksi ratkaisevinta on asenneilmastoon vaikuttaminen. Positiivisia merkkejä tästä onkin jo ilmassa, sillä nuorten alkoholinkäyttö ja humalajuominen ovat vähentyneet viime vuosina. Meillä suomalaisilla on siis vielä toivoa!

Alkoholin haittoja on tärkeä yrittää torjua lainsäädäntöä uudistamalla, mutta toisaalta liian tiukka sääntely voi loppujen lopuksi kääntyä itseään vastaan. Maltilliset uudistukset voivat tässä tapauksessa toimia selvästi paremmin. Itse alkoholipolitiikkaakin on siis tehtävä kohtuudella.

Eenokki palaa taas

Maanantai 29.7.2013 - Kari

Säkylän Eenokki on taas herännyt henkiin. Alueelle rakennettu frisbeegolfrata houkutteli jo ensimmäisen viikon aikana runsaasti väkeä paikalle. Hieno homma. Edellisen vaalikauden valtuusto teki viime töikseen hyvän päätöksen myöntäessään  runsaan kymppitonnin hanketta varten. Parviaisen Laurin pidellessä ohjaksia ja Vainion Mikan suunnitellessa väyliä saatiin hyvää jälkeä aikaan.

Frisbeegolf on lajina kovasti harrastajaystävällinen. Se soveltuu yhtä hyvin kaveriporukoiden kuin perheidenkin yhteiseksi harrastukseksi. Minkäänlaista ikä- tai sukupuolirajoitusta ei tunneta. Välinekustannukset ovat todella pienet. Pari - kolme ominaisuuksiltaan hiukan erilaista kiekkoa riittää harrastelijan pelikassiin. Kukkaro kevenee niistä noin kolme kymppiä. Muuta ei tarvita.

Rata on haasteellinen, mutta tarjoaa samalla annoksen suomalaista luonnon kauneutta. Reittiä kiertäessään voi nähdä puun rungolla säksättävän oravan tai kuulla korppiperheen kommentit pöheikköön menneestä heitosta. Pupujussi saattaa nousta takajaloilleen nähdäkseen,  menikö kiekko koriin. Varpushaukka puikkelehtii puiden lomassa vältellen törmäykset  paremmin kuin taitavin heittäjä ja palokärki koputtaa tulokset kelon kylkeen.

Heittovuoroaan odotellessa voi pistää poskeensa maukkaita mustikoita tai napsia pöheikön vadelmia. Kierroksen kruunaa harjun rinteeltä avautuva järvimaisema ja rannan tuntumaan uinut joutsenperhe. Kun vielä uljas merikotka kaartaa järven ylle, on elämys valmis, vaikka frisbeekierroksen lopputulos olisikin runsaasti yli paarin.

Mutta ei niin hyvää, etteikö sitäkin voisi pilata. Ensimmäiset kaljatölkit ilmestyivät viikonloppuna ”koristamaan” polkujen pientareita.  Jos ei millään selviä kierroksesta kuivin suin, voi sen oluensa kyllä siemaista. Mutta jos on jaksanut sen tölkin täysinäisenä tuoda, jaksaa sen varmasti tyhjänä viedä pois.
Radan varteen on pikimmiten saatava myös muutamia roskiksia. Yksinkertainen penkki parhailla paikoilla olisi hyvä lisä viihtyvyyden kannalta.

Lauantaina Eenokille tuotiin monien hämmästellessä nosturiautolla pieni sauna. Hauskanpitoon lähtenyt seurue kylpi entisen tanssikeitaan rannassa kaikessa rauhassa. Nykyaikaiseen tapaan ”naamakirjassa” näkynyt iloittelu houkutteli kuitenkin muitakin paikalle.

Kaikesta päätellen Eenokilla olisi mahdollisuuksia nousta uudelleen hiljaisten vuosien jälkeen jonkinlaiseksi matkailukohteeksi. Toivottavasti  joku rohkea yrittäjähenkinen pitsanpaistaja toisi oman kojunsa paikalle. Jos osaisi vääntää taikinasta ja täytteistä Malmin Urpon aikanaan tunnetuksi tekemiä ”eenokkilaisia” , käärisi varmasti suvessa sievoisen tilin, kun siinä sivussa myisi vielä virvokkeita ja jäätelöä.  Kunta antaisi tietysti frisbeekiekkojen lainaustoiminnankin  hoidettavaksi. Idea on vapaasti käytettävissä.

                                                                    Eenokilla saunotaan       Kuva : Juha Nummela

Lapset mainonnan uhreina

Tiistai 25.6.2013 - Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd)

Eduskunta sai vielä ennen istuntotaukoa käsiteltäväkseen lakiesityksen alkoholimainonnan rajoittamisesta. Esityksen mukaan alkoholia ei saisi mainostaa yleisillä paikoilla, kuten linja-autoissa, bussipysäkeillä ja ulkomainostauluilla. Televisiossa ja radiossa alkoholia saisi mainostaa vasta klo 22 jälkeen.  Erityisiä rajoituksia olisi tulossa alkoholimainonnalle sosiaalisessa mediassa. Täydellistä mainontakieltoa ei esitetä, vaan alkoholia saisi yhä mainostaa yleisötapahtumissa, esimerkiksi konserteissa ja urheilutapahtumissa. Myöskään alkoholijuomien anniskelu- ja myyntipaikkoihin tai ulkomaanliikenteen aluksiin rajoitukset eivät vaikuttaisi.

Asia jakaa mielipiteitä. Toiset uskovat, että tällaiset toimenpiteet ovat hätävarjelun liioittelua ja että kukkahattutädit pyrkivät taas kerran näennäispelastamaan maailmaa. Toiset taas uskovat, että pienilläkin asioilla on merkitystä. Heidän mukaansa valistuksen ja suojelun keinoin voidaan myös saada muutoksia aikaan.

Tosiasia kuitenkin on, että alkoholi on yhä työikäisten yleisin kuolinsyy Suomessa. Alkoholisairauksiin sekä alkoholiehtoisiin henkirikoksiin ja tapaturmiin kuolee vuosittain vajaat 3 000 ihmistä. Lisäksi esimerkiksi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana 65 vuotta täyttäneiden miesten alkoholikuolleisuus on kaksinkertaistunut. Vuonna 2010 alkoholinkäyttöön liittyvien pelkkien suorien haittakustannusten määrä kohosi 1,3 miljardiin euroon. Näitä faktoja ei voi sivuttaa lakiesitystä puntaroidessaan. 

Miksi sitten juuri mainontaa halutaan rajoittaa? Vaikuttaako mainonta todella alkoholinkäyttöön? Jos vaikutuksia halutaan, eikö olisi tehokkaampaa nostaa alkoholiveroa? On totta, että neljän alkoholiveron korotuksen myötä alkoholin kokonaiskulutusta on saatu alennettua kymmenisen prosenttia ja myös alkoholista johtuvat kuolemat ovat vähentyneet. Samaan aikaan on kuitenkin tilastollisesti epävarmaa tietoa siitä, kuinka paljon suomalaiset ovat siirtyneet tuomaan alkoholia rajan yli. Verotuksen todellisia vaikutuksia pitääkin siis vielä tarkemmin selvittää. Mainonnan rajoituksilla pyritään kuitenkin nimenomaan suojelemaan lapsia ja nuoria alkoholin haittavaikutuksilta. Esitys puuttuu alkoholimainontaan erityisesti paikoilla, joissa lapset ja nuoret jokapäiväisessä elämässään ovat kosketuksissa mainonnan kanssa, vaikka sitä ei erityisesti heille ole kohdennettukaan. Lapset ja nuoret ovat herkkiä ottamaan vaikutteita kaikkialta ympäröivästä yhteiskunnasta, niin medioista, ystäväpiiristä kuin perheeltä, ja vetoavat mainokset iskevät usein juuri heihin. Mainonta on omiaan lisäämään alkoholin kiinnostavuutta. Sehän on kaiken mainonnan tehtävä. Lapsille ja nuorille ei saa syntyä alkoholista epärealistista mielikuvaa, eikä alkoholin haittoja saa vähätellä.

Tutkimusten mukaan alkoholimainonta aikaistaa lasten ja nuorten alkoholinkäytön aloittamista sekä lisää alkoholinkäyttöä ja humalajuomista. THL:n vastikään julkaistussa alkoholin kulutusta, haittoja ja politiikkatoimia käsittelevässä tutkimuksessa tarkastellaan alkoholihaittoja vähentävien menetelmien vaikuttavuutta ja hyödynnettävyyttä. Mainonnan ja markkinoinnin rajoittamisen vaikuttavuudesta on aivan viime aikoina tullut uutta tutkimusnäyttöä, ja mainonnan ja markkinoinnin sääntelyllä on tutkimusten mukaan vahva näyttö vaikutuksesta nuorten juomiseen. Mainonnan rajoittamista tukee myös se, että se on kansalaisten mukaan yleisesti ottaen melko hyväksyttävä keino alkoholihaittojen vähentämiseksi. Juuri alaikäisten juomisen rajoittamiseen suhtaudutaan erityisen myönteisesti.  Pelkällä mainonnan rajoittamisella ei kaikkia alkoholinkäytöstä aiheutuvia haittoja voi torjua. Sillä voidaan kuitenkin pyrkiä ehkäisemään tulevia haittavaikutuksia vaikuttamalla lasten ja nuorten mielikuviin alkoholista. Kaikki keinot on käytettävä lasten suojelemiseksi.

Junannustaikoja

Perjantai 21.6.2013 - Kari

Juhannukseen liittyy paljon erilaisia taikoja. Kirmaillaan alastomana ruisvainiolla tai uiskennellan sarkaojien pohjalla tulevaa puolisoa etsimässä.

Mielestäni erittäin osuva ja opettavainen on nykymenoon sopiva juhannustaika, joka kuuluu seuraavasti :

" Jos menet kännissä veneellä vesille ilman pelastusliivejä, nouset seisomaan, avaat sepaluksesi ja laskettelet yli laidan, näet rannalla vilkuttamassa tulevan leskesi. " 

Turvallista juhannusta kaikille !

Rohkeaa, terävää mutta ei henkilökohtaisuuksiin menevää

Maanantai 27.5.2013 - Kari

Sivustollamme käydään ajoittain vilkastakin kommentointia blogien pohjalta ja usein myös kaukana niistä. Kommentointia aktiivisempaa on seuranta: hiljaisempinakin päivinä kävijöitä kertyy kolmisen sataa ja huippuvuorokausina yli tuhat. Ei ole siis yhdentekevää, mitä sivuilla kirjoitetaan.

Ylläpitäjän ei ole tarvinnut täysin julkaisukelvottomina poistaa kuin pari "törkyä". Voimakkaatkin arvostelut muun muassa sivuston taustayhteisöä ja ylläpitäjän henkilöä kohtaan ovat saaneet jäädä muiden arvioitaviksi. Pidämme sananvapautta arvona silloinkin, kun kritiikki kohdistuu itseemme.

Vaikka muutaman kerran on liikuttu aivan siinä rajamailla, ei vielä yhtään lähettäjän ip -osoitteen paljastamisvaatimusta viranomaisilta ole tullut. Hyvä näin.

Haluamme tarjota foorumin, jossa aidosti voi olla mukana omine mielipiteineen. Sen voi tehdä nimimerkilläkin mutta vain todelliset raukat ja rääpäleet hyökkäävät nimettöminä ”puskista”.

Toivomme, että kommentointi, kiivaskin, voisi jatkua ja kaikenlaiset perustellut mielipiteet pääsisivät esiin. Jos muistamme kaikki noudattaa alla olevaa ohjeistusta, vältymme ikäviltä oikeusprosesseilta, jotka eivät ole kenellekään kunniaksi.

Ohjeet Säkylän demarien sivuston  kommenttikirjoittajille

1. Älä kirjoita mitään loukkaavaa, rasistista, asiatonta tai muutakaan materiaalia, joka voisi rikkoa voimassa olevia lakeja tai loukata henkilöitä. Julkisuuden henkilöitä asemassaan voi arvostella tavallista kansaa voimakkaammin sanakääntein. Asiassa pitää kuitenkin pysyä.

2. Laittomien kommenttien postituksesta sivustollemme voi seurata kirjoittajan jäljitys tiedossamme olevan IP-osoitteen perusteella ja mahdolliset oikeustoimet.

3. Lähetettyjä kommentteja ei seulota etukäteen, mutta sivuston ylläpitäjä(t) seuraa keskustelua ja poistaa asiattomat viestit. Kommenttien sisällöstä vastaa aina kirjoittaja.

4. Henkilötietojen kuten puhelinnumeroiden ja sähköpostiosoitteiden sekä loukkaavien kommenttien julkaiseminen rikkoo yksityisyyden ja kunnian suojaa. Rikoslaissa kielletään yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.

5. Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä, mutta esimerkiksi runosta tai lehtiartikkelista saa ottaa tarkoituksenmukaisia lainauksia.

6. Sananvapaus sekä jokaisen ihmisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu perustuslaissa. Sananvapauslain mukaan kaikki julkaisijat ja ohjelmatoiminnan harjoittajat saavat kieltäytyä paljastamasta viestin perusteena olevien tietojen antajaa ja viestin laatijaa.

7. Kommentteja saa kirjoittaa nimimerkillä mutta rohkea mielipiteen esittäjä ei piiloudu sen taakse varsinkaan, jos kohdistaa voimakasta arvostelua toisiin kansalaisiin, nimeltä tai muuten tunnistettavasti mainiten.

Viestien kirjoittajan henkilöllisyyttä ei paljasteta kenellekään ulkopuoliselle henkilölle tai viranomaiselle. Vain tuomioistuin voi määrätä palvelimen tai muun laitteen ylläpitäjän luovuttamaan hallussaan olevat viestin lähettäjän tunnistamistiedot viranomaisille. Edellytyksenä on, että on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään rikollinen.

8. On hyvä muistaa, että  kaikki mikä ei olisi lain mukaan kiellettyä,  voi silti olla hyvien tapojen vastaista. Pidetään kiinni hyvästä "nettiketistä" ja annetaan "palaa".

Keskustalaista äijäkulttuuria

Perjantai 24.5.2013 - Kari

Olinpahan eilen tavallisena kuntalaisena seuraamassa melkoista sählinkiä, jossa esiteltiin uutta paikallista poliittista kulttuuria parhaimmillaan. Säkylän – Köyliön terveydenhuollon kuntayhtymän yhtymäkokous on vuosikymmenet tehnyt henkilövalintansa poliittisten ryhmien etukäteen neuvottelemilla nuoteilla. Se on ainoa järkevä tapa, kun joudutaan sovittamaan toimielimen kokoonpanoa puolueiden, kuntien ja sukupuolten kesken.

Nyt asioista ei oltu sovittu tai sovitusta ei ainakaan pidetty kiinni. Puoluepoliittinen jakautuma oli vaalien jälkeen selvä, mutta tasa-arvo tuotti tuskaa. Keskusta esiintyi äijämäisesti pitäen kiinni siitä, että heidän kolme edustajaansa ovat kaikki miehiä: Tarmo Luoto ja Jarmo Kyllönen Säkylästä sekä Marko Pelttari Köyliöstä. Aika julkea veto, jollaiseen ei ole totuttu.

Valintakuviota sekoitti vielä se, että köyliöläisiltä tuli kaksi eri ehdotusta muiden ryhmien edustuksesta. Toista ehdotuksista mainostettiin kunnanhallituksen esityksenä. Toisen tausta jäi hämäräksi. Joka tapauksessa tarjokkaita oli enemmän kuin paikkoja. Neuvottelutaukokaan ei auttanut.

Mentiin äänestykseen. Ääntenlaskijoiden jäätyä valitsematta kokouksen puheenjohtaja Timo Kuusisto (kesk) ynnäsi vaaliliput yhdessä sihteerin kanssa. Timon helpotukseksi tulos varsinaisten jäsenten kohdalta oli sellainen, että se täytti laillisen valinnan kriteerit. Mutta ei tässä vielä kaikki. Varajäsenissä oli tasa-arvo-ongelma. Se saatiin sentään kuntoon ilman uutta äänestystä.

Uusi yhtymähallitus tulee varmasti lunastamaan paikkansa edeltäjäänsä värikkäämpänä. Siihen riittää jo pelkästään Maarit Markkulan (ps) panos.

Tarkastuslautakunnan kasaaminen ei ollut juurikaan helpompi. Ensin ehdotettuja nimiä oli aivan oikea määrä mutta sukupuolijakautuma ei täsmännyt. Tässä vaiheessa Timo puheenjohtajana päätti ottaa käyttöön aivan uutta kulttuuria. Hän tekaisi ehdotuksen demarien vaihtoehtoiseksi ehdokkaaksi. Yleensä on tyydytty esittämään vain oman ryhmän nimiä ja annettu muiden hoitaa omansa. Ja taas äänestettiin.

Laskenta kesti kovin pitkään, koska äänestyslipuissa oli yllättäviä poikkeamia. Kokousjuridiikan rajoja koeteltiin, kun yksi lippu päätettiin hylätä kokonaan. Ymmärryksellä, joka itselläni asiasta on, tässä olisi valitusperuste. Vaalin onnellisen lopputuloksen eli tasa-arvon toteutumisen suhteen sillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Eipä muutenkaan.

Tarkastuslautakunnassakin varmasti näkyy muutos. Entisenä puheenjohtajana en millään jaksa uskoa, että tehtävään valittu Jyrki Aaltonen (kok) edustaisi jonkinlaista jatkuvuutta. Ei kai tarvitsekaan.

Yhtymäkokoukset ovat avoimia tilaisuuksia siinä missä valtuustotkin. Kannattaisi varmaan muidenkin joskus piipahtaa lehterillä, jos tämä kulttuuri on tullut jäädäkseen. Tarjolla on mielenkiintoista teatteria.

Kompromissit käyvät köyhän kukkarolle

Maanantai 13.5.2013 - Kari

Ajatushautomo Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki heristeli Hesarissa, että Suomen hallitus ajaa kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa, ja maa on lähes suunnitelmatalous. Muotoilisin arvostelun vallan toisin. Minusta hallitus ajaa kokoomuksen ja kiiltokuva-Kataisen johdolla tiukkaa oikeistolaista politiikkaa, johon vasemmistopuolueet ovat alistuneet ministeristatusten menettämisen pelossa.

Veropäätökset olivat mitä olivat : pääomapiirit saivat enemmän kuin uskalsivat pyytää.  Tavallista kansaa kyykytetään jatkuvasti erilaisten kapulakielisten ilmausten taakse kätkeytyvillä heikennyksillä. Ja sitten tämä sote.
Mitä enemmän noita "Petterin papereita" lukee sitä vakuuttuneemmaksi tulee, että vasemmiston ylevät tavoitteet tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta eivät tule toteutumaan. Ratkaisevan tärkeistä asioista ei löydy riviäkään.

Hallituksen sote -esitys on kuulemma tarkaan hiottu kompromissi. Miksi kompromissit tehdään aina köyhien kustannuksella ? Tämä uudistus ei tee poikkeusta. Suomeen on syntymässä yhä vahvemmin hyvin toimeentulevien ja toisaalta vähäosaisten terveydenhuoltopalvelut. Tasokasta erikoisairaanhoitoa voit hankkia, jos olet kyvykäs siitä maksamaan. Jos sinulla ei ole varaa, saat tyytyä perustason tarjontaan.

Jos vasemmistopuolueet jatkavat alistumistaan "antaa rahan ratkaista" -politiikan takuumiehiksi hallituskauden loppuun, on turha kiukutella tulevista vaalituloksista. Ellei ole kanttia irrottautua ministeriauton takapenkin mukavuusalueelta ja herätä tekemään äänestäjien antaman valtakirjan mukaista politiikkaa, on peli pelattu.

On sitä muuten terveydenhuollon uudistuksissa aikaisemminkin palanut rahaa nollatuloksella. Satakunnassa piti 1990 -luvun lopulla laittaa Makropilotti -hankkeella tiedonkulku kuntoon. Ja missä mennään, kun eletään 2010 -lukua ?
Omakohtainen kokemukseni kertoo : lähete Säkylästä Satakunnan keskussairaalaan viipyy matkalla kokonaisen työviikon.

Köyliö mittaa viehätysvoimansa

Maanantai 6.5.2013 - Kari

Säkyläläisten johto tekee tänään 6.5. ristiretken Lallin valtakuntaan. Se ei ole liikkeellä omalla asiallaan kuten Henrik -piispa aikoinaan vaan oikein kutsuttuna. Kuten keväisin on tapana, kosiomenoja on käynnissä paitsi luonnossa myös politiikan tasolla. Köyliöllä on parinetsintäpuuha hyvässä vaudissa.

Vuosi sitten Köyliö tavoitteli moniavioisuutta testaamalla kaikkien rajanaapuriensa yhdistymishaluja itseensä. Se pala oli silloin liian iso nieltäväksi itse kullekin. Onnistumiseen tuskin kukaan köyliöläinenkään jaksoi uskoa. Joku taisi silti pelätä, jospa sittenkin.

Nyt käynnistyneellä kosiokerroksella Köyliö kyselee myötäjäisiä enää vain Euralta , Huittisilta ja Säkylältä. Vastausten perusteella se sitten aikoo tehdä parivalinnan. Politiikasta kun on kyse, on tietenkin yhtä mahdollista, että mitään ratkaisevaa ei tälläkään kertaa tapahdu.

Kaikkein houkuttelevimmat myötäjäiset Köyliöllä on lupa odottaa Säkylältä. Kuntien ajoittaisen viha/rakkaus -suhteen koossapitävä voima on ollut terveyskeskyskuntayhtymä. Tätä ykseyttä ei haluta katkaista missään hetken huumassa. Se, kumman kaulan ympäri napanuora on kiertynyt, lienee selvä.

Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä, kannattaako Säkylän aktiivisesti pyrkiä adoptoimaan naapuriaan nyt, kun koko sote -liemikin velloo vapaasti. Tässä vaiheessa kahden kimpasta ei olisi tiedossa kuin kuluja. Tunnetusti pitkässä poliittisessa muistissa lienevät myös aiemmin saadut rukkaset.

Köyliön huoli selviämisestään on kuitenkin aito. Vastuulliset poliitikot eivät voi vain odotella ihmettä tapahtuvaksi. Pitää ainakin yrittää jotain. Nyt tikittää itsenäisen kunnan biologinen kello. Laulajaa lainatakseni : " Joku piti saada, fiilis oli sellainen".

Ihmisarvo on halpaa Intiassa

Sunnuntai 28.4.2013 - Raumalainen kansanedustaja Kristiina Salonen (sd)

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kävi Intiassa huhtikuun alussa. Matkamme tavoitteena oli perehtyä maassa työelämän ehtoihin ja tasa-arvotilanteeseen. Matka vaikutti minuun syvästi. Intia on todellakin vastakohtaisuuksien maa.

Maan kansanedustajat vakuuttivat, että maan lainsäädäntö on monilta osin kunnossa. Esimerkiksi kastijärjestelmä ja sukupuolinen syrjintä ovat laittomia. Samaan aikaan kansalaisjärjestöt kertoivat tapaamisissamme naisten ja lasten jatkuvista pahoinpitelyistä ja raiskauksista sekä siitä, miten kastit elävät edelleen voimakkaana Intian arjessa. Tehtaat, joissa pääsimme käymään, olivat länsimaisen tasoisia tehtaita, joissa näkyvästi huolehdittiin myös työturvallisuudesta. SASKin projektissa työskentelevä Intian maavastaava tosin kertoi, että tehtaan johto oli vierailuamme vuoksi määrännyt turvakengät jalkaan ja maalausmaskit kasvoille. Juuri valittu naisten ammattiliiton puheenjohtaja taas kertoi tekevänsä työtä naisten seksuaalisen väkivallan loppumiseksi työpaikoilla. Vaikka lainsäädäntö siis olisikin kunnossa, käytännön toteutus ontuu pahasti.

Työehdot Intiassa tuntuivat vaihtelevan melkoisesti riippuen vastaajasta. Normaalia kuitenkin on, että työviikko on kuusipäiväinen, työpäivät 12-tuntisia ja lomia ei ole lainkaan muutamia päiviä lukuun ottamatta. Palkkaa ei voi verratakaan Suomen vastaaviin palkkoihin. Kaikkea tätä kuunnellessa ei voinut välttyä ajattelemasta sitä, miten alhaisin ehdoin Intian teollisuus kilpailee Suomen vastaavien tehtaiden kanssa.

Eniten minua kuitenkin kosketti vierailu kahdessa slummissa. Toisessa slummissa asui 20 000 ihmistä ja toisessa 40 000 ihmistä. Näissä slummeissa muutamassa neliössä oli perheiden koko omaisuus. Samassa tilassa nukkuivat vanhemmat, lapset sekä sedät ja tädit. Slummeissa oli muutamia käymälöitä, joihin kaikki jonottivat aamuisin. Vettä ei asuntoihin tullut ja sähköt viritettiin naapuruston kerrostaloalueelta. Slummeissa asuu köyhien lisäksi myös Intian kriteereillä pieni- ja keskituloisia, sillä asuminen on sekä Delhissä että Mumbaissa niin kallista, ettei edes keskituloisella ole varaa kunnolliseen asuntoon. Slummit olivatkin aina hyvätasoisen asuinalueen vieressä valtateiden varsilla, josta on helpompi matkata työhön kauppoihin, yksityiskoteihin ja ravintoloihin näille paremmille asuinalueille. Lyhytkin työmatka voi silti liikenneruuhkien takia viedä pari tuntia suuntaansa.

Vierailemissamme slummeissa lapset olivat valmistaneet meille tanssiesityksiä. Koska meillä ei ollut yhteistä kieltä lasten kanssa, aloin matkia kertosäkeissä toistuvia lasten tanssiliikkeitä. Se nauratti heitä ja sai silmät loistamaan. Vaikka näinkin ympärillä alkeellisuuden ja köyhyyden, lasten silmistä en nähnyt kuitenkaan tuskaa. Se helpotti muuten lohduttomalta tuntuvan maailman näkemistä. Lähtiessämme satapäisen lapsijoukon jokainen lapsi halusi pienin, likaisin käsin kätellä vieraita. Rohkeimmat pyysivät nimikirjoituksiani käsiinsä muistoksi. Me olimme heille aivan yhtä vieraita ja ihmeellisiä kuin he meille. Uskon kuitenkin, että he tekivät meihin suuremman vaikutuksen kuin me heihin.

Iltaisin nukahtaminen oli matkalla vaikeaa. Välillä ahdistuneenakin kertasin päivän aikana näkemääni ja kokemaani. Minusta tuntui, että kestän vielä sen kaiken köyhyyden, mutta sitä en kestä, ettei ihmisarvolla ole maassa mitään merkitystä. Hyvin koulutetunkin perheen keittiön lattialla nukkuu 12-vuotias palvelustyttö, jolla ei ole mitään arvoa perheessä eikä yhteiskunnassa. Perheestään erossa, palvelusperheessään eristettynä tytön ainoa syy herätä on palvellakseen muita. Siitä kiitoksena häntä päin ei edes katsota, hänelle ei puhuta kuin käskyttäessä eikä häntä ole kenellekään olemassa. Tällaisen lapsen silmistä näkyy pelkoa ja tuskaa, jota länsimaisesta kulttuurista tulevan on mahdotonta kestää.

Pääsiäinen muistuttaa toivosta

Perjantai 29.3.2013 - Ismo Nieminen

Pääsiäisenä muistellaan Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Herran tuskien tietä ajatellessa, mieleemme tulevat myös oman elämämme murheet. Kärsimystä on monenlaista ja se synkistää elämää. Kärsimyksessä joitakin lohduttaa se, että meillä on Jumala, joka on itse kärsinyt.  Jumala tietää miltä kärsimys tuntuu.

Toisaalta Jeesuksen kärsimys kertoo epäitsekkäästä ja uhrautuvasta rakkaudesta. Jeesus kuoli meidän puolestamme. Epäitsekkyys ja uhrimieli eivät ole erityisen muodikkaita hyveitä. Sisältään löytää helpommin itsekkään ja vaativan mielen, jolle luopuminen toisen hyväksi on vierasta.

Kolmanneksi  Jeesuksen ylösnousemus avaa valoisia toivonnäköaloja elämäämme. Jokainen voi tehdä paljon hyvän elämän puolesta. Tosin valmista kaikki on vasta taivaassa, jonne on toiveita päästä. Mielessäni soi lasten laulaman pääsiäislaulun kertosäkeistö. ” Hän kanssamme käy tuleville teille, kanssamme käy, ilon antoi meille Jeesus nousi ylös haudastaan.”

 Iloista Pääsiäistä.

Sdp:n lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta

Perjantai 8.3.2013 - admin

On toivottu jonkinlaista kuntarakenneuudistusasian avauskirjoitusta, jotta varsinainen poliittinen keskustelu pääsisi alkuun. Koska sitä ei paikallisen demarijohdon taholta ole ollut tarjolla, avattakoon "hanat" SDP:n tuoreella lausunnolla kuntarakennelakiluonnoksesta. Se perustuu valtionvarainministeriön lausuntopyyntöön VM162:00/2011.

Tässä puoluehallituksen teksti kokonaisuudessaan :

Yleistä
Vahva peruskunta ja sen vahva ja uudistuva oma palvelutuotanto on edellytys pohjoismaisen hyvinvointivaltion menestykselle myös jatkossa. Tulevat haasteet niin väestön ikääntymisen, työvoiman saatavuuden kuin yhteiskuntarakenteen pirstoutumisen osalta ovat niin merkittävät, että palvelujen saatavuuden varmistamiseksi myös tulevaisuudessa kuntarakennetta on uudistettava. SDP kannattaa sellaista vahvoihin peruskuntiin pohjautuvaa kuntarakennetta, joka edistää talouden kasvua ja työllisyyttä. Harvaan asutulla seudulla tai pitkien etäisyyksien vuoksi ei kaikkialla välttämättä voida muodostaa vahvoja peruskuntia. Tällöin tulee pyrkiä ratkaisuihin, joilla turvataan peruspalvelujen järjestäminen kuntien välisellä yhteistyöllä. Kaupunkiseutujen yhteistyötä on tiivistettävä niin, että kuntien ja alueiden eriytymiskehitystä voidaan hillitä. Metropolialueella on toteutettava metropolihallinto.

Selvitysvelvollisuudesta
Kuntarakennelakiluonnos on luonteeltaan prosessilaki ja määrittelee ne kriteerit ja aikataulut, joilla kuntia ohjataan käymään neuvotteluja alueillaan. SDP pitää kunnallisen itsehallinnon periaatteen mukaisena, että kunnat itse tekevät mahdolliset liittymispäätökset. Samalla on kuitenkin hyvä, että laki ohjaa kuntia käymään keskusteluja ja neuvotteluja vahvempien rakenteiden löytämiseksi. SDP pitää valittuja selvitysperusteita (palveluiden edellyttämä väestöpohja; työpaikkaomavaraisuus, työssäkäynti ja yhdyskuntarakenne sekä kunnan taloudellinen tilanne) tarkoituksenmukaisina.

Valtioneuvoston toimivallasta
Esityksessä ei laajennettaisi valtioneuvoston toimivaltaa päättää yleisesti kuntien yhdistymisestä kuntien valtuustojen sitä vastustaessa. Päätöksenteko kuntien yhdistymisestä perustuisi pääsääntöisesti kuntien yhteiseen esitykseen. Ainoa poikkeus tästä on erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyyn kytketty valtioneuvoston toimivalta päättää kuntien yhdistymisestä. SDP pitää valtioneuvoston nykyistä toimivaltaa riittävänä.

Määräajoista ja menettelyistä
Lakiluonnoksessa säädetään kuntien velvollisuudesta ilmoittaa valtiovarainministeriölle 30.11.2013 mennessä, minkä kunnan tai kuntien kanssa se selvittää kuntien yhdistymistä. Kuntien ilmoitusten ja loppuvuoden 2013 tilannearvion tulee olla pohjana hallituksen arvioidessa kuntauudistuksen jatkoa ja etenemistä vuoden 2013 lopussa.

Kunta- ja soteuudistusten yhteensovittamisesta
Ennen lopullisen lakiesityksen antamista on tärkeää, että hallitus yhteen sovittaa sekä sisällöllisesti että aikataulullisesti meneillään olevan kuntarakenneuudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen. Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuret uudistukset ovat toteutettavissa vain, mikäli niiden päämäärät ja käytettävät keinot ovat riittävän selkeät ja myös kuntakentän toimijoiden hahmotettavissa. SDP pitää tärkeänä, että hallitus antaa vielä kevään 2013 aikana kunnille selvät askelmerkit molempien uudistusten osalta ja pyrkii siten vaikuttamaan uudistusten positiiviseen etenemiseen paikallistasolla.

Yhteistyö henkilöstöjärjestöjen kanssa
Kunta-alan henkilöstöä edustavat pääsopijajärjestöt suhtautuvat kuntauudistukseen myönteisesti ymmärtäen uudistuksen välttämättömyyden huoltosuhteen ja elinkeinorakenteen muuttuessa. Kuntakoon kasvaessa uudistus vaikuttaa kuntien henkilöstöön muuttaen työkulttuureja, työnkuvia, työtehtäviä, työyhteisöjä ym. Kuntarakennelaki ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tulevat vaikuttamaan kuntien henkilöstöön monin tavoin, ja siksi SDP:n mielestä on tärkeää sekä kuntatasolla että valtakunnallisessa valmistelussa huolehtia työntekijäjärjestöjen mahdollisuuksista osallistua uudistuksen suunnittelutyöhön.

SDP pitää tärkeänä, että lausuntokierroksen tulokset analysoidaan ja kuntien sekä alueiden tahtotila toimii yhtenä jatkovalmistelun keskeisenä ohjaavana tekijänä.


7.3.2013

SDP:n puoluehallitus

Säkylän vapautusrintama jatkaa puhdistuksiaan

Perjantai 1.3.2013 - Kari

Syksyn kunnallisvaalien jälkeen Säkylässä alkanut poliittinen puhdistus jatkuu. Sen tarkoitus on ”vapauttaa” kunta kaikesta vähänkin sosialidemokratiaan viittaavasta. Tällä viikolla oli vuorossa Pyhäjärviseudun Jäähalli oy Säkylä, jonka hallituksen puheenjohtajaksi olin konsensusvuosien aikana "unohtunut". Keskustan ja kokoomuksen sopimuksen mukaan "vaihtopelaajana" sisään otettiin nuoremman polven keskustalainen. Tämä urheilumies varmasti täyttää paikkansa, vaikka puheenjohtajaa hänestä ei tehtykään.

Se, että miehiä menee ja miehiä tulee poliittisten tuulten mukaan, ei kunnallisissa osakeyhtiöissä  ole mitenkään ihmeellistä. Sen sijaan tapa, jolla tämä siirto tehtiin, oli kömpelö ja kertoo tekijöidensä amatööriydestä.

Säkylän kunnalla on 74 % yhtiön osakkeista, joten se suvereenisti päättää, minkälainen hallitus jäähalliyhtiöllä on. Tätä konserniohjausta pitäisi tehdä kunnanhallituksen ja kunnan operatiivisen johdon. Kummaltakaan taholta yhtiökokousta valmistelleelle jäähallin hallitukselle ei tullut pääomistajan näkemystä tulevista valinnoista. Vasta yhtiökokouksessa ollut Säkylän edustaja äänienemmistöllään ajoi läpi allekirjoittaneen syrjäyttämisen vastoin hallituksen pohjaesitystä. Turha äänestys, joka olisi voitu välttää kertomalla pääomistajan tahto etukäteen. Asiaa oli varmasti valmisteltu kunnan luottamusmiesjohdon, ehkä virkamiesjohdonkin keskuudessa, mutta ei siis virallisesti ja jäähalliyhtiötä informoiden.

Se, että seuraavaksi suurimmat osakkeenomistajat Eura ja Köyliö antoivat allekirjoittaneelle tukensa vahvistaa operaation olleen säkyläläistä sisäpolitiikkaa, ei epäluottamuslause yhtiön johtamisesta. Samanlaiseksi eleeksi tulkitsen yhtiön pyörittämisessä aisaparinani toimineen toimitusjohtajan uudelle hallitukselle jättämän eroilmoituksen. Alunperin olimme kaavailleet yhdessä jättävämme yhtiön porrastetusti ja vähän väljemmällä aikataululla, jonka uskoimme mahdollistavan hallitun muutosvaiheen.

Uusi hallitus saa hyppysiinsä velattoman yhtiön, jonka toiminta ja talous ovat vahvoilla kilpailijoihinsa nähden. Muutaman viikon päästä halliin tuleva uusi jäänhoitokone toki pakottaa luototukseen, mutta lainanhoitokuluja on mahdollista kattaa viime vuoden puolella aloitetun oheistoiminnan tuloilla.

Vielä kevään kuluessa hallitus saa tehtäväkseen uuden toimitusjohtajan valinnan. Jäähallin historian kaksi edellistä veturia ovat olleet miehiä paikallaan. Onkohan heidän kaltaisiaan vielä tarjolla vai pitääkö kehitellä jokin uudenlainen ratkaisu ?

Olavi Mäkinen otti elämäntehtäväkseen luoda Säkylän jäähallista käsitteen, jossa keskeisiä elementtejä olivat asiakaslähtöisyys, kustannustietoisuus ja tinkimätön pyrkimys parhaaseen lopputulokseen kaikilla toiminnan osa-alueilla. Miestä ei päästetty helpolla. Jäähallille pikaista konkurssia ennustaneiden ”korppien” oli lopulta pakko tunnustaa nokkineensa väärää haaskaa.

Samalta pohjalta Jari Lintunen on menestyksellisesti jatkanut ja tuonut toimintaan vielä uusia ulottuvuuksia. Energian jyrkästä hinnannoususta ja jääkiekkoharrastuksen kokemasta käyttötuntien alamäestä huolimatta tasapainoilu tiukan talouden reunaehdoilla on onnistunut. Edeltäjänsä tapaan hänkin on ollut enemmän kuin palkollinen toimitusjohtaja. Työ on ollut kutsumus, jossa aika on menettänyt merkityksensä.

Minulla on ollut ilo työskennellä kummankin herran kanssa. Yhteistyömme perustui vahvaan luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Niitä vuosia (16) on mukava muistella.

Uudelle hallitukselle, etenkin sen aloittavalle puheenjohtajalle, on syytä toivottaa onnea ja menestystä. Vaikka onni ei yksin riitä, se on hyvä lisä osaamiselle, jota varmasti löytyy.

Eriarvoisuus ei pääty eläkepäiviin

Perjantai 15.2.2013 - Kristiina Salonen, kansanedustaja, sd

Sosiaali- ja terveysministeriön työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutoksia arvioinut työryhmä jätti loppuraporttinsa tammikuussa. Työryhmä ei esittänyt muutoksia nykyiseen menettelyyn, jossa eläkkeitä tarkistetaan vuosittain työeläkeindeksillä. Työeläkeindeksi lasketaan siten, että palkkojen muutoksen osuus on 20 % ja hintojen muutoksen osuus 80 %. Eläkkeensaajat ovat arvostelleet nykyjärjestelmää, sillä nykyindeksillä eläkkeet jäävät jälkeen yleisestä palkkatasosta.

Ansiotason muutoksen painoarvon lisääminen olisi hyödyttänyt nykyisiä eläkkeensaajia ja pian eläkkeelle jääviä ikäluokkia. Työryhmä katsoi, että indeksin parantaminen olisi tarkoittanut suurempia eläkemaksuja ja siten suurempaa taakkaa nuoremmille ikäluokille, jotka joutuisivat maksamaan korotettuja maksuja koko työuransa ajan. Työryhmän päätöksen taustalla on myös se, että eläkkeensaajien keskimääräinen toimeentulo on Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan kohentunut viime vuosina. Esimerkiksi vuosien 2000–2010 välillä keskimääräinen eläke on noussut viidenneksellä. Eläkkeensaajatalouksien käytettävissä olevat tulot ovat puolestaan nousseet neljänneksellä.

Tämä on positiivinen signaali, ja työryhmän päätökselle on toki perusteet, mutta yksi asia tuntuu keskustelussa kokonaan unohtuneen: yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys ei pääty eläkepäiviin. Samaan aikaan, kun eläkkeensaajien keskimääräinen toimeentulo on noussut, köyhiä eläkeläisiä on yhä enemmän. Eläkkeensaajat eivät ole homogeeninen joukko, joilla kaikilla on asiat joko hyvin tai huonosti, vaikka niin usein tunnutaankin ajattelevan. Meillä on hyvätuloisia eläkkeensaajia ja eläkeläisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan tule eläkkeellään toimeen.

Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Kalevi Kivistön mukaan kolmen viime vuoden aikana suurissa toimeentulovaikeuksissa elävien eläkeläistalouksien määrä on lisääntynyt 30 %. Ruoka-avun saajista eläkeläisiä on 42 %, kun koko väestöstä ruoka-apua saa 28 %. Näiden ruoka-apua saavien joukossa on paljon esimerkiksi pientä työeläkettä saavia ihmisiä. Tämä huolestuttava kehitys uhkaa jatkua myös tulevaisuudessa. Eläketurvakeskuksen mukaan köyhyysriski on erittäin korkea työvoiman ulkopuolelle jääneiden 55–64-vuotiaiden varsinkin yksinasuvien pitkäaikaistyöttömien joukossa. Koska he ovat lisäksi lähellä vanhuuseläkeikää, on todennäköistä, että köyhyysriski pysyy korkealla myös heidän eläkkeelle siirtymisensä jälkeen.

Lisäksi yleinen hintojen nousukehitys vaikuttaa kipeimmin juuri heikoimmassa asemassa olevien, kuten hyvin matalaa työeläkettä saavien tai kansaneläkkeen varassa elävien, toimeentuloon.  Kun tällainen henkilö esimerkiksi sairastuu, pelkät lääkkeet, lääkärikäynnit ja muut terveydenhoitokulut voivat yksistään viedä suuren osan eläkkeestä. Näin ei voi olla.

Nyt olisikin tärkeää ryhtyä toimiin ja lähteä etsimään keinoja köyhien eläkkeensaajien tilanteen helpottamiseksi ja eläkeläisköyhyyden torjumiseksi. Keinoja kyllä on, kun vain tahtoa riittää. Esimerkiksi lääkemenojen ja terveydenhuoltokulujen yhteinen maksukattojärjestelmä helpottaisi paljon sairastavien eläkeläisten taloudellista taakkaa nykyistä järjestelmämme paremmin. 

Sivistysyhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikoimmistaan. Kun hallitus kokoontuu kevään aikana puoliväliriiheen ja kehysneuvotteluihin, on tärkeä muistaa, että heikompiosaisten ja osattomien ääni kuuluu yhteiskunnassamme aina huonoiten. Me emme saa heikentää näiden ihmisten asemaa entisestään vain leikkauslistoja esittämällä, vaan on varmistettava, että jokaisella on mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon.

Onnea vallanpitäjille, vaikka se ei yksin riitä

Keskiviikko 16.1.2013 - Kari

Enemmistön tahtia totteleva demokratia kaikkine sivujuonteineen on mielenkiintoinen tapa saada päätöksiä aikaan. Aina se ei tuota yksilöiden kannalta täysin oikeudenmukaisia ratkaisuja mutta sentään suoran diktatuurin voittaa.

Nyt kun pöly Säkylän  ensimmäisen valtuuston kokouksen ympärillä alkaa hiljalleen laskea on aika päästää uudet valtaapitävät lapion varteen. Haasteista ei tule pulaa: kuntarakenneuudistus, sote –ratkaisut, kuntatalous, kiistellyt kaavat…

Vaikka hallituksen lopullinen kokoonpano ei vielä olekaan selvä, on syytä toivotella Jarkko Jaspan puheenjohdolla aloittavalle kabinetille onnea. Toki pelkkä onni ei nyt riitä, mutta ilman sitä ei ole mitään mahdollisuuksia pitää Säkylää nykyisen menestyksen uralla.

Omaksi ja hallituksen onneksi Jaspa ei ole ihan ensikertalainen hallituskuvioissa. Ymmärtääkseni aloittelijan perusteeton idealismi ja omaan ainutkertaisuuteensa uskovan keltanokan uho ovat jääneet debyyttikaudelle. Nyt on vallan kylkiäisenä kannettava myös vastuuta. Se tekee vauhdikkaankin miehen käänteissään varovaiseksi. Luistonestoon ei saa liikaa luottaa.

Edeltäjäänsä verrattuna aika tulee asettamaan nuijamiehelle melkomoinen haasteen. Eläkeläisellä ei muuta ollutkaan. Mutta toisin on seuraajansa laita. Ensitöikseen hän joutuu mittailemaan työnantajansa sietokyvyn rajoja. Näin käy siitäkin huolimatta, että irrottautuminen kunnallisiin rientoihin on hänen oikeutensa myös keskellä päivää.

Toistaiseksi laittomasta hallituskokoonpanosta varajäsenensä joutuu uudelleen miettimään puheenjohtajan kokoomus. Valtuutetut Mika Heikkilä ja Kullervo Kauppi olisivat talonpoikaisella ajattelulla säilyttämässä paikkansa. Sen sijaan vaaleissa 19 ääneen jäänyt Kari Haavisto tehnee tilaa Katja Kuulalle tai sitten ei. Kuulan synti saattaa olla ryhmästä irtautuneen Seija Muurisen ”sympatiseeraaminen”. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Jatketaan sitten siitä.

Jo on puheella johtajia

Tiistai 15.1.2013 - Kari

Säkylän kunnanvaltuuston kokouksen ympäriltä ei puuttunut dramatiikkaa. Kokoomuksen ääniharava Seija Muurinen oli sulkenut edellisenä iltana ryhmänsä oven viimeisen kerran hävittyään taistelun ennen vaaleja allekirjoitetun sopimuksen pätevyydestä vielä vaalien jälkeenkin. Sopimuksen piti taata hänelle ryhmän ykkösenä mahdollisuus valita paikkansa ennen muita. Siis valtuuston puheenjohtajistoon tai hallitukseen, luonnollisesti.

Näin ei käynyt. Armopalana osoitettiin ympäristölautakunnan jäsenyyttä. Sekin oli jonkun mielestä liikaa. Hinnan keskustan kanssa tehdystä vallanjaosta ja sen ehdoista sai kokoomuksessa nyt maksaa ryhmälleen eniten kannatusta hankkinut edustaja. Tätä ainakin käytettiin perusteluna monen muun synnin lisäksi, joista yksi oli esiintyminen positiivisessa sävyssä näillä palstoilla. Kaikesta demareihin viittaavasta kunnon kokoomuslaisen pitäisi saada näppylöitä.

Ennen illan kokousta omille teilleen lähtenyt Muurinen ilmoitti suorasukaisesti tukevansa valtuuston puheenjohtajistoon demarien ehdokasta, jos sellaista esitetään. Hänen mielestään yksi paikoista olisi konsensushengessä pitänyt suosiolla antaa demareille. Alunperin keskustan piti ottaa jaossa olleista paikoista kaksi ja kokoomuksen yksi.

Ettei aiemmin paikastaan unta nähneille tulisi rytmihäiriöitä, päättivät ryhmien neuvottelijat tehdä kyseenalaisen kompromissin. Lisättiin 27 -jäseniselle valtuustolle vielä yksi puheenjohtaja. Tätä myönnytystä demarien ei olisi tarvinnut tehdä mutta näin kuitenkin tehtiin ja jäätiin vielä suosiolla nelosketjuun.

Laiha sopu on joskus lihavaa riitaa parempi. Toivottavasti se sitä on tässäkin tapauksessa. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, mihin valtuustoa enää tarvitaan, kun hallituksen pöydän ääressä ratkaisut tekee selvä enemmistö.

Nyt valtuustossa siis istuu yhtä monta kokoomuksen kuin demarienkin edustajaa. Ryhmä Muurinen ei varmasti tule jäämään pimentoon. Haavoitettu naarassusi on aina valmis taistelemaan. Ryhmän puheenjohtajana hän pääsee mukaan "virkaveljiensä" kabinettiin hieromaan kompromisseja. Kokoomuksen ja keskustan taholta heitetyt kivet ja kannikat ovat tuoreessa muistissa, joten...

Mutta se illan todellinen moka. Ryhmäpuheenjohtajat eivät tohkeissaan ottaneet lainkaan huomioon tasa-arvolakia kirjoitellessaan hallitukseen valittavien nimiä järjestykseen. Varajäseniksi kelpasi vain kolme naista.

Laitettaisiinko kokemattomuuden vai tietämättömyyden piikkiin? Kokemattomuudesta ei ainakaan voi puhua siinä kohdin,  kun valtuuston päätösten oikeellisuudesta vastaavan puheenjohtajan viisari ei värähdä. Tietämättömyyskin tuntuu vaikeasti ymmärrettävältä eikä tahallisuuteenkaan haluaisi uskoa. Jäljelle taitaa jäädä vain yksi vaihtoehto. Jaa mikä ?

Demaripalikat paikoilleen

Perjantai 4.1.2013 - Kari

Säkylän poliittisille pelipaikoille valittavia henkilöitä on toistaiseksi ryhmien toimesta julkistettu kitsaasti. Tällä viikolla sosialidemokraatit tekivät omat ratkaisunsa ja avoimeen tiedotustyyliinsä ne myös välittömästi julkistivat.

Valta-akselilta omalle sivuraiteelleen keskusta-kokoomuksen toimesta sysätyt demarit vaihtavat kabinettiin uuden miehityksen. Varapaikoilta varsinaisiksi hallituksen jäseniksi siirtyvät  Irmeli Henriksson ja Jarmo Alho. Tilaa heille tekevät konsensuskauden pitkäaikainen puheenjohtaja Juha Nummela ja demariyhdistyksen uudeksi vetäjäksi valittu Tuula Erkkilä.

Henrikssonin valinta hallitukseen oli täysin selvä, kun hän jäi ryhmän ainoaksi naisvaltuutetuksi. Alho on odotellut vuoroaan jo muutaman vaalikauden ajan koulutuslautakunnan puheenjohtajana. Viimeksi miehen paikka kuihtui demareiden neuvottemaan puheenjohtajuuteen. Nyt keskustan hamstratessa itselleen kaksi kolmesta valtuuston puheenjohtajuudesta jouduttiin tovi tuumailemaan ennen kuin hallituspaikan täyttö lopullisesti sinetöitiin. Jakkaroita oli jaossa yksi vähemmän.

Kuntaliiton suosituksen mukaan valtuuston puheenjohtajuuksissa ei suositella noudatettavaksi puhtaasti vaalimatematiikkaa. Säkylässä keskusta näin haluaa omista sisäpoliittisista vallanjakosolmuistaan johtuen. Suurimpien lautakuntien puheenjohtajuudet sen sijaan jaetaan entisen tavan mukaan keskustan, demarien ja kokoomuksen kesken.

Demarienkin piiristä on jo pitkään kuulunut vaatimuksia, että näiden superlautakuntien johtoon tulisi nimetä valtuutettuja. Nyt sosialidemokraateille tulevan teknisen lautakunnan nuijamieheksi esitetään aluepalomestari Harri Salosta, jonka äänimäärä ei riittänyt valtuustoon. Halukkaita valtuutettuja paikalle ei pienenneessä ryhmässä ilmeisesti ollut, eikä kiinteistönhoitajana toimiva Jari Mäkinen olisi ollut vaalikelpoinenkaan. Vanhalla rutiinilla lautakunnassa jatkaa Irmeli Henriksson.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi demarit istuttavat ääniharavansa Ismo Niemisen. Hän on ryhmän valtuutetuista ainoa, joka on paikalle vaalikelpoinen. Hän jatkaa myös sivistyslautakunnan (oli koulutuslautakunta) jäsenenä yhdessä tuoretta voimaa edustavan Pirita Mikkosen kanssa.

Perusturvassa jatkuvuutta edustaa Pekka Rautiainen, jonka rinnalle nousee kauden koulutuslautakunnassa vaikuttanut Kirsi Mäkipere. Pekka lähtee myös edustamaan Säkylää Satakuntaliiton valtuustoon ja sairaanhoitopiirin hallituksessa jatkopestin saa Juha Nummela.

Aina on mahdollista, että näihin valintoihin vielä tulee muutoksia esimerkiksi tasa-arvo-ongelmien vuoksi. Pääsääntö kuitenkin on, että kahta paikkaa täytetään 1+1 -periaatteella. Näin demarit omissa esityksessään ovat tehneet. Maakunnallisissa tehtävissä ei enää paikallisesti ole mahdollista tehdä muutoksia. Jako on piirijärjestöjen ennalta sopima.

Koskahan sitä saadaan muiden nimiä, jotta arvailut voidaan jättää sikseen ?

Maailmanloppua odotellessa

Lauantai 22.12.2012 - Ismo Nieminen, Säkylän seurakunnan kappalainen

Kirjoitan tätä vuoden pimeimpänä päivänä. Talvipäivän seisauksessa päivä on kaikkein lyhimmillään. Tämä päivänä on odoteltu kovasti myös maailmanloppua.

Jonkun kalenterin mukaan loppu olisi tänään edessä pallollamme. Osin leikillään, osin ehkä pelätenkin, ovat monet tätä päivää odottaneet. Martti Lutherin kerrotaan sanoneen. ” Jos tiedän maailmanlopun tulevan huomenna, istutan tänään omenapuun.”

Kristinuskossakin maailmanloppu on esillä. Tuomiopäivä on tulossa, mutta sitä ei pidä odotella toimettomana ja peläten. Työ hyvän, toden ja oikean puolesta voi jatkua loppuun asti. Omenapuita on istutettava vaikka se näyttäisi hyödyttömältä.

Enkelin viesti jouluevankeliumissa : ” Teille on syntynyt Vapahtaja.” antaa rohkeuden kohdata myös maailmanlopun uhan. Työ jatkuu niin kauan kuin elämää on. Mitä sen jälkeen, sen voi jättää Herran haltuun. Herran joka syntyi Betlehemin tallin seimeen. Joululaulua lainaten. ” Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat runsahat. autuuden ja anteeksannon, kaikki tavarat.” Siksi uskallamme kohdata maailmanlopunkin.

Hyvää joulua.

Uudella valta-akselilla haastetta

Keskiviikko 19.12.2012 - Kari

Keskusta ja kokoomus tulevat sitten käsi kädessä seuraavan nelivuotiskauden luotsaamaan tuulimyllypitäjää läpi kuntarakenneuudistuksen karikoiden. Onnea vaan vaikeassa tehtävässä. Usko omaan osaamiseen on vahva, muuten tällaista asetelmaa ei olisi päästetty syntymään.

Säkylän kurssi on hyvässä konsensushengessä saatu vahvalle uralle. Suotuisan kehityksen takeeksi olisi saattanut olla varmempaa lähteä tulevaankin sitouttamalla kaikki ryhmät yhteiseen missioon.

Enemmistön saneluun perustuva politiikka voi toki onnistua, jos se toteutetaan tietoon ja taitoon tukeutuen. Silloin oppositio riisutaan aseista. Taitamattomuus, tietämättömyys ja suoranainen tyhmyys yhdistyneinä pelkkään vallanhimoon taas tarjoavat vähemmistölle ilmaista elinvoimaa.

On hauska nähdä, miten yhteiset valtapyrkimykset saavat aikaan jopa anteeksiantoa. Alatyylisinkin loukkaus onnistutaan vuosien kaihertamisen jälkeen kuittaamaan yhdellä tanssilla sanomattomaksi. Parjatussa politiikassa on siis myös lämpimien tunteiden ulottuvuus. Luokoon se uskoa tulevaisuuteen.

Johtopaikoille nousevista nimistä on jo esiintynyt julkisuudessa veikkailuja. Ne ovat olleet aika osuvia, vaikka puolueet kiistävätkin päätösten olemassa olon. Kunnanvaltuustoa tulee johtamaan Esko Eela (kesk)ensimmäisen vuoden, kunnes hänen paikalleen nousee 2. varapuheenjohtajan paikalta Satu Tietari (kesk). Heidän välissään hallitsee 1. varapuheenjohtajana Jyrki Aaltonen (kok).

Kunnanhallituksen kokoonpano onkin sitten jo visaisempi "tiedettävä". Puheenjohtaja saadaan hengellisellä puolella sitä harjoitelleesta Jarkko Jaspasta (kok), joka täyttää keskustan laatuvaatimukset toisin kuin pitkäaikainen hallituksen jäsen, maakunnallisissa luottamustehtävissäkin ansioitunut, vaalien ääniharava Seija Muurinen (kok).

Joku naisistaankin kykypuolueen on kuitenkin hallituksen rivijäseneksi istutettava. Heidi Muhosella on rasitteenaan sitkeä taistelu Karhusuon koulun puolesta ja Päivi Antikainen esiintyi kehitysvammaisten asuntola-asiassa tavalla, joka piireissä muistetaan. Molemmat ovat myös kunnallispoliittisia untuvikkoja, mikä joskus voi olla vahvoille puoluetovereille pelkästään eduksi.

Keskustalla riittää tarjokkaita hallitukseen. Miespuolisista vahvan äänimäärän kerännyttä Jarmo Kyllöstä on vaikea ohittaa, jos hän vain haluaa istua auton sijasta kulmahuoneessa. Eläkeläisenä Tarmo Luodolla olisi aikaa, eikä se jää kiinnostuksestakaan kiinni, jatkaa hallitsemista. Timo Kuusiston poliittinen maraton on vasta alussa, mikäli mies itse saa päättää.  Pertti Kiviranta ei panisi pahakseen, jos hänen vanha kaltoin kohtelunsa vielä hyvitettäisiin hallituspaikalla. Poliittinen putti ei taida onnistua Espanjan auringon alle 70 -vuotispäiväänsä karanneelta Sydänmaan neuvokselta.

Valtuutetuista keskustan naispaikkoja täyttämään on tarjolla vain kokenut Sirkku Reko ja uutena valtuuston noussut Päivi Peltonen.

Suurin piirtein näillä nimillä hallituksen valta-akselin paikat täytetään. Muilla ei sitten olekaan niin suurta merkitystä.