Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikki jättävät lapsensa rokottamatta

Sosiaalisessa mediassa kiinnostusta keräävät erilaiset rokotevastaiset sivustot. Vuoden 2009 jälkeen jonkinlainen epäluottamus rokotteita kohtaan onkin ollut ymmärrettävästi kasvussa narkolepsiaan sairastuneiden myötä. Siitä huolimatta tuntuu, että jotain on pielessä, jos olemme valmiit kyseenalaistamaan suomalaisen rokoteohjelman aikana, jolloin ihmiset liikkuvat ympäri maailmaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Uudet ja muuntautuvat pandemiat riehuvat esimerkiksi Aasiassa, mutta kulkeutuvat matkustajien mukana helposti myös Suomeen. Meidän onkin suojeltava kansalaisiamme globaalissa maailmassa jopa entistä paremmin.

Rokotusohjelmien tavoitteena on ollut suojata mahdollisimman kattavasti koko väestöä erilaisilta tarttuvilta taudeilta. Esimerkiksi isorokko on maailmanlaajuisten rokoteohjelmien ansiosta hävinnyt täysin. Viimeinen isorokkotapaus on tiettävästi ollut Somaliassa vuonna 1977, minkä jälkeen sitä ei ole tavattu lainkaan. Vielä 1970-luvun alussa isorokkoon kuoli jopa kaksi miljoonaa ihmistä vuosittain.  Suomessa rokotuksilla on saatu hyvin pitkälti nujerrettua puolestaan polio, sikotauti, vihurirokko ja tuhkarokko. Myös muun muassa tuberkuloosi ja kurkkumätä ovat miltei kokonaan hävinneet. Jotta rokotteiden teho olisi mahdollisimman hyvä, tulisi kuitenkin koko väestö rokottaa kattavasti. Suomessa rokoteohjelman kattavuus onkin ollut erittäin hyvä, sillä noin 95 % lapsista saa kansallisen rokotusohjelman mukaiset seitsemän rokotetta maksutta.

Rokotevastaisuuden heräämisestä kertonee jotain kuitenkin se, että tammikuussa uutisoitiin lohjalaisessa koulussa puhjenneesta tuhkarokkoepidemiasta, joka sairastutti kymmeniä lapsia. Kyseisessä koulussa vain puolet lapsista oli rokotettu, minkä vuoksi tauti pääsi leviämään nopeasti. Tämä on nyky-Suomessa uusi ilmiö. Tuhkarokkorokotukset aloitettiin maassamme vuonna 1982 ja sen jälkeen täällä tavatut tautitapaukset ovat olleet peräisin vain ulkomailta. Tuhkarokon yleiset jälkitaudit, keuhkokuume ja aivokalvontulehdus, voivat olla vaarallisia ja jopa kohtalokkaita. Ennen rokotusten alkamista myös Suomessa oli useita tuhkarokosta johtuvia kuolemantapauksia vuosittain. Onkin syytä toivoa, että Lohjan kaltaiset tapaukset ovat maassamme kuitenkin poikkeuksia.

Ennen kuin lähtee mukaan naapurustossa leviävään rokotevastaisuuteen, on syytä miettiä kahdesti. Rokotusten mahdolliset haittavaikutukset on toki tiedostettava ja otettava vakavasti. Samalla tulisi kuitenkin suhteuttaa rokotuksilla vuosikymmenten aikana saavutettu hyöty ja säästyneet ihmishenget. Rokotusohjelmat ovat kuitenkin mitä parhainta mahdollista ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa.

On myös syytä muistaa, että rokotuksia ei oteta vain itseään varten. Rokotetut ihmiset toimivat suojamuurina myös immuunipuolustukseltaan sairaille ihmisille. Esimerkiksi syöpäsairaita ei välttämättä voida rokottaa tiettyjä tauteja vastaan, mutta he pärjäävät yhteiskunnassa, jossa muut on rokotettu. Silloin kun terve ei-rokotettu ihminen sairastuu, tauti ei ole välttämättä hänelle vaarallinen, mutta jos hän tartuttaa taudin vastustuskyvyltään heikentyneeseen ihmiseen, se voi olla tälle ihmiselle kohtalokas.

Tämä samainen suojamuuri antaa turvaa myös niille, jotka valitsevat rokotuksista kieltäytymisen. Jos kuitenkin valtaosa väestöstä valitsisi rokotteista kieltäytymisen, ei mitään suojamuuria syntyisi, vaan jokainen olisi oman onnensa varassa tauteja vältellessään. Suositun Putoushahmo Ymmin sanoin voisikin siis todeta, ettei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että me kaikki jätämme lapsemme rokottamatta.