HUOLESTUTTAVAA TAKINKÄÄNTÖÄ MINISTERIVIERAILULLA

Lauantai 19.11.2011 - Satu Tietari, kunnanvaltuutettu (kesk.)

Kokoomuksen kuntaministeri Henna Virkkunen poikkesi Satakunnan kiertueellaan Säkylän kunnanvirastolla perjantaina 18.11. Alustuksessaan hän esitteli kuntien taloustilannetta ja työssäkäyntialueitten pohjalta hallituksen kuntauudistukseen liittyviä kaavailuja.

Kuntavierailun emäntänä toimi kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Silja Saveljeff ja harvalukuinen kokoomuksen jäsenistä ja muista poliittisista päättäjistä koostunut yleisö pääsi esittämään näkökulmia ja kysymyksiä ministerille. 

Valtuuston puheenjohtaja Esko Eela toivotti ministeri Virkkusen lämpimästi tervetulleeksi Säkylään ja harmitteli ministerin kiireistä aikataulua säkyläläisten muikkuherkkujen maisteluun. Eela kertasi tarkasti kiteyttäen Säkylän viime vuosien käänteet uuden Euran kunnan romuttumisesta tähän päivään ja esitti toivomuksen, että kuntia kuultaisiin jatkossakin kuntauudistuksessa.

Kokoomuksen pitkän linjan vaikuttaja, valtuuston varapuheenjohtajistoon kuuluva Pekka Kinkku käytti hyvin vahvasti ministerin näkemyksiä ja kuntauudistusta liitoksineen tukevan puheenvuoron. Kinkku kommentoi kärjekkäästi Keskusta-puoluetta kuntauudistuksen kehityksen jarruna ja maalaili ruusunpunaisia tulevaisuudenkuvia uudessa suuressa palvelut säilyttävässä kuntakokonaisuudessa.

Yllätyksellisin puheenvuoro kuultiin valtuutettu Jyrki Aaltoselta, joka oli pro-liikkeen äänekkäitä vetureita vielä pari vuotta sitten. Puheenvuoronsa alussa hän viittasi arvoituksellisesti Säkylän Kokoomuksen viralliseen kantaan. Asiaan vihkiytymättömälle yleisölle jäi suuri kysymysmerkki pään päälle, että tuleeko se nyt tässä vai käyttikö sen jo ensimmäisenä puhunut valtuuston varapuheenjohtaja Pekka Kinkku. Sen jälkeen valtuutettu Aaltonen luki listalta useita kohtia, joilla ehdoin hänkin on hyväksymässä Kokoomuksen kuntauudistuksen eli siis kuntaliitokset. Yhtenä kohtana olivat sanktiot, jos palvelut kuntauudistuksesta huolimatta heikkenevät. Jos kysymyksessä olisi ollut sarjakuva, niin lukija olisi tässä kohdin nähnyt ajatuskuplassa suurin kirjaimin sanan ”Takinkääntö”. Teatterinomaista oli se, että puheenvuoron päätteeksi Kinkku allekirjoitti näyttävästi Jyrki Aaltosen myllykirjeen. Ehkä siinä sinetöitiin Säkylän Kokoomuksen kanta Säkylän liittymiselle Keski-Satakunnan suurkuntaan. Nähtäväksi jää, jos kirjelmä tulee julkisuuteen. Median olisi ehkä syytä olla kiinnostunut dokumentista.

Päivi Aalto-Setälä käytti aiheellisen puheenvuoron seurakuntien itsenäisyyden säilyttämisestä kuntaliitosten yhteydessä.

Itse esitin seuraavia kysymyksiä säkyläläisenä valtuutettuna:

1. Miksi työssäkäyntialuetta käytetään peruskriteerinä kuntauudistuksessa? Suurin osa kunnan asukkaista käy omassa kunnassa terveyskeskuksessa, töissä, päiväkodissa, koulussa ja asioi täällä. Esimerkkinä kerroin sen, että käyn lähes päivittäin Porissa töissä ja töiden jälkeen suuntaan välittömästi Säkylään. Jos sairastun, niin ei tulisi mieleenkään lähteä Poriin työterveyshuoltoon, koska meillä on niin erinomaiset palvelut. Työssäkäynti ei siis ole mitenkään perustelu kuntarajalle tai edes asioinnille.

Ministerin vastaus oli lähinnä sitä, että Keskusta on jo määritellyt työssäkäyntialueen Paras-hankkeessa ja he nyt jatkavat siitä. Kummallista, että samalla muka kannetaan vastuuta ja sitten ei hallituspuolueena kannetakaan. Keskustan ajatus perustui vapaalle valinnalle ja sillä ei ole mitään yhteistä nykyisille Kokoomuksen pakkoliitoskaavailuille.

2. Miksi valmistelut hoidetaan Helsingin päässä lähes salaisesti? Ministeri on sanonut, että Paras- hanketta ei valvottu valtakunnantasoisesti ja nyt valtion ohjausta tarvitaan. Tuntuu, että nyt on menty ääripäästä toiseen. Paras –hankkeessa aloitettiin ruohonjuuritasolta ja nyt määrätään asioita ylhäältä alas.

Ministerin vastaus oli, että samoin kuin Paras –hankkeessa, nytkin on asetettu työryhmä, joka selvittää asiaa. Joulukuun alussa selvityksen tulokset kerrotaan kuntiin ja sitten pyydetään lausunnot.

3. Miten kuntarajojen siirto parantaa tai edes säilyttää säkyläläisten palveluja!

Ministerin laajassa väestön ikääntymiseen liittyvässä tilastovastauksessa oli ilmeisesti selitys tähän.

4. Miksi Suomessa aina otetaan vertailukohdaksi ns. sadan kunnan Tanskan malli? Euroopassa on maita, joissa on jopa kymmeniä tuhansia kuntia. Ruotsissa ja Norjassakin on satoja kuntia.

Ministerin vastaus oli, että muissa maissa kuntien päätösvalta on hyvin erilainen. Tosin hän totesi myös, että pohjoismaissa on samankaltaiset hyvinvointivaltio-järjestelmät.

5. Esittämättä jäi keskustelun kuluessa herännyt kysymys: romuttaako kuntaministeri Virkkusen kaavailema Kuntalain uudistus kuntien itsemääräämisoikeuden?

Lopuksi aikaisemmin kuntaliitoksia ja koulujen lakkauttamisia vastustanut Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Silja Saveljeff totesi, että hän ei ole enää ollenkaan huolissaan. Ministerin puheenvuoron kuultuaan hän oli tullut vakuuttuneeksi, että kylät ja seurakunnat säilyvät kuntauudistuksessa.

Omassa mielessä heräsi kysymys, olinko ollut ollenkaan samassa tilaisuudessa…

Sata syytä

Tiistai 14.6.2011 - Kari

Kuntamarkkinointi on tyyli- ja taitolaji. Säkylän kunnanvaltuusto päätti tarjota 100 000 euroa uusia pelimerkkejä, joilla kunta voisi selvitä Eura -konkurssin jälkeisestä identiteettikrapulasta.

Oli syytä uudestisyntyä. Vanha iskulause Säkylän raikkaista tuulista oli kuntaliitoskiistoissa muuttunut tunkkaisiksi tuhnuiksi, jotka nyt oli tarpeen tuulettaa pois.

Kunta sai uuden logon, joka puhutti ensin valtuutettuja ja julkaisemisensa jälkeen kuntalaisia. Kuten aina makuasioissa, mielipiteet vellovat laidasta laitaan. Siinä missä joku näkee kunnan levittävän ympärilleen vain rikkaruohoa, toinen ylistää sen henkivän elävää elämää ja toivon siemeniä.

On logosta löydetty myös poliittista sisältöä. Väreilläkin voi viestiä. Aikanaan rautaisella otteella kuntaa johtanut kokoomuksen ja keskustan "pyhä yhteys" tekee siinä paluutaan. Värivalinnan puoltajat puolestaan perustelevat sini-vihreää muun muassa Säkylän vahvuuksilla eli puhtaalla vedellä ja elintarvikkeiden alkutuotannolla.

Turun Sanomien aluetoimittaja Jorma Pihlava makusteli logoon liittyvää slogania " Sata syytä" omassa kirjoituksessaan. Hän lähestyi "syytä" puhtaasti suomen kielen kautta löytäen siitä negatiivista latausta. Syyttä suotta torjuu joku sinänsä pehmeästi esitetyn kritiikin.

Voidaan perustellusti sanoa, että Säkylällä on sata syytä onnistua. Ei vähiten siksi, että markkinointipuuhassa palaa sata tonnia. Kunnalla on varmasti myös sata syytä selittää viimeisen parin vuoden aikana tekemiään, mutta myös tekemättä jättämiään asioita.

Koska kuntamarkkinointi siis on tyyli- ja taitolaji, arvostelijoiden pisteet menevät joskus pahasti ristiin. Siinä missä kunnan keskeinen johto näkee viisaaksi lopetella lisää kyläkouluja, toisinajattelijat näkevät sen antimarkkinointina, yhtenä sadasta syystä olla muuttamatta Säkylään.

Joka kuntalaisen postilooraan ilmestyi alkuviikosta ensimmäinen kuntalaislehti. Nimi oli markkinointioivalluksen punaisen langan mukaisesti "100 uutista ". Julkaisun ensivaikutelma ei ollut hassumpi. Vahvuutena jutut, jotka olivat sopivan mittaisia luettavaksi. Suurimpana heikkoutena ehkä sadan jutun edellyttämä pirstaleisuus, jota toki hyvällä taitolla oli pehmennetty.

Mielipahaa lehden sisällössä lienee aiheuttanut vain yksi teksti. Kunnan virallisessa lehdessä ei nimimerkin takana piileskelevä valtakoneiston edustaja saisi solvata toisinajattelevia kansalaisia. Kaikilla on oikeus perusteltuun mielipiteeseensä, Säkylässäkin. Yksi sadasta syystä.

Vaalianalyyssiä

Tiistai 26.4.2011 - Kari

Menneitä vaaleja on jo analysoitu kyllästymiseen saakka. Rohkenen kuitenkin vielä todeta niistä jotain minäkin.

Venkoilematta on todettava, että perussuomalaiset pokkasivat kisoista komeimman pystin. Kansankielellä puhuttu ja oikeaksi todistettu epistola nykymenon mädännäisyydestä löysi tiensä äänestäjien tajuntaan.

Persujen menestys myös Pyhäjärviseudulla oli yllättävän vahvaa. Jos tästä jytkystä on elämään, menevät kuntien valtuustotkin seuraavissa vaaleissa ihan uusiksi. Heijastusvaikutuksia sillä taas on moniin muihin kokoonpanoihin. Mietitään nyt vaikka Huittisten-Köyliön-Säkylän sote-kuntayhtymää. Kepun laskelmat vallasta murenevat kuin eduskunnan leivänkannikat Kallin hevosten hampaissa.

Keskustan kohtalo oli juuri niin katala kuin virhearviointien summa antoi odottaa. Vaalirahasotkut, Vanhasen muistinmenetykset, haja-asutusalueiden jätevedet, ylimielinen Kiviniemi kapulakielineen ja city-kepulaisten irtoaminen alkiolaisilta juuriltaan.

Satakunnassa listaan voi lisätä vielä onnettoman ehdokasasettelun ja etenkin vaaliliiton, jonka tuloksen kepulaisia lukuun ottamatta kaikki veikkasivat oikein. Alasatakunta -lehti pääkirjoituksessaan väitti molempien hävittyjen paikkojen menneen vaaliliiton piikkiin, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ahvenjärvi nielaisi vain yhden kepulaisen.

Samaisessa kirjoituksessaan lehti tarjoili myös tahatonta komiikkaa: " Euran ja Pyhäjärviseudun kannalta hyvin ilahduttava asia oli kuitenkin se, että pitkäaikainen kansanedustaja, euralainen Timo Kalli kykeni ainoana keskustan nykyisistä kansanedustajista uusimaan paikkansa. " 

Vaalit olivat monella tapaa historialliset. Yhden puolueen rakettimainen nousu ei toistune lähitulevaisuudessa. Nyt meillä on neljä keskisuurta mutta ei yhtään suurta puoluetta. Ensi kertaa kokoomus on piikkipaikalla. Historiaa tulee olemaan myös se seikka, että nämä vaalit tekivät Mari Kiviniemestä viimeisen keskustalaisen pääministerin. Jotta puolue säilyisi jatkossa edes nelospaikalla, pitää sen palata juurilleen eli ryhtyä taas maatalousväestön etujen ajajaksi. Kaikkia ei voi syleillä.

Kokoomus pystyi näissä vaaleissa sälyttämään suurimman hallituksen syntitaakan pääministeripuolueen harteille. Se tuotti torjuntavoiton ja niukasti suurimman puolueen aseman.

Demarien ja erityisesti puheenjohtaja Jutta Urpilaisen kyettyä viimeisissä yhteenotoissa selättämään häntä tölvineen median ja vakuuttamaan suuren yleisön varmalla esiintymisellään, tuli hopeaa. Lisäviikko olisi tarvittu vielä Kataisen nylkemiseen.

Pyhäjärviseudulla demarit osoittivat vahvuutensa. Esimerkiksi porvarillisessa Säkylässä se ylsi suurimmaksi puolueeksi, vaikka sen euralainen pääehdokas Harri Lehtonen olikin kuntaliitos- ja sote-sotkujen jäljiltä monenkirjavan parjauskampanjoinnin kohteena.

Lehtosen läpimeno ei toteutunut, koska pohjoisessa Satakunnassa ei uskottu tarpeeksi yhteiseen maaseudun ehdokkaaseen, eikä paikallista demarivaihtoehtoa ollut tarjolla. Puolueen perälauta vuosi liikaa perussuomalaisiin koko maakunnassa.

Hätäkeskushäiriköintiä ja naarauksia Ahvenjärvellä

Tiistai 12.4.2011 - Kari

Vaalitaisto käy valtakunnassa kuumana. Lämpenemistä on tapahtunut myös omassa maakunnassamme. Pyhäjärviseudun kärkiehdokas Harri Lehtonen (sd) on saanut porilaiset oikein porukalla pyörittämään parjauskamppanjaa, jonka tarkoituksena on pelastaa kaupungin omien ehdokkaiden asemat. Tällaisessa tilanteessa hätäkeskus on tietysti se oikea osoite.

Kestävyyslajeissa karaistunut Hate ei kuitenkaan anna pienten pistosten tai hiertymien haitata matkantekoaan kohti Arkadianmäkeä. Hän uskaltaa kertoa, että oman maakunnan etuja kansanedustajana ajaessaan, hän ei voi olla täysin puusilmä. Mainiona suhdetoimintamiehenä tunnettu opettaja tietää kyllä joukkuepelin kultaisen säännön.

Syy, miksi lehdistö on innolla vääristellyt ja piikitellyt Lehtosta hänen rehdeistä lausumistaan, voi olla hyvin yksinkertainen. Paitsi pelko porilaisten paikoista, saattaa kyseessä olla myös vaikka joskus tarjoamatta jäänyt huurteinen.

Keskustassa eletään hermostuneissa tunnelmissa. Huonosti nukuttujen öiden taustalla kummittelee kaikkialta kurkisteleva raumalainen Sauli Ahvenjärvi (krist.). Vaaliliiton myötä voi tälle hanakalle haastajalle kertynyt äänipotti viedä Kallin hevosilta eduskunnan leivänkannikat tai istuttaa Korkeaojan isännän tupansa kiikkustuoliin. Kuin enteenä tulevasta, on Kaltiokummun Oiva saanut taustatuupparikseen meidän Eskon (Eela), joka tunnetusti ei viihdy hävinneiden leirissä. Häntä ei kiinnosta kepulaisten naaraaminen Ahvenjärvestä.

Jos Kallille ja Korkeaojalle tulee noutaja, olisi entistä tärkeämpää, että Lehtonen saisi valintaan riittävän kannatuksen. Pyhäjärviseudun suunnalta tarvitaan oma valtiopäivämies. Sellaisen virkaa täyttämään ei ole paikallisista kokoomusehdokkaista, täältä vieraantuneesta Katja Syvärisestä (vas) tai edes perussuomalaisten Maarit "Luntti" Markkulasta.

Viimeksi mainittu sai lempinimensä Eurassa pidetyssä paikallisten lehtien vaalipaneelissa, jossa hän turvautui ennalta kirjoitettuihin vastauksiin. Jännässä paikassa alkoivat rivit kuitenkin kohtalokkaasti elää. Onneksi herrasmiehenä tunnettu Lehtonen vierestä osoitti oikean kohdan ja tilanne oli pelastettu.

Photosoppaaminen saa ihmeitä aikaan. Kun katselee naisehdokkaiden kuvia, voisi heille järjestään povata töitä muuallakin kuin politiikassa. Niin on siloposkista, rypytöntä ja näpytöntä hipiää. Toki osa muistuttaa elävänäkin kuvaansa. Sellainen on esimerkiksi Rauman johtava poliitikko eli Kristiina Salonen (sd).

Ainakin Säkylän ohikulkutiellä Kristiina on kuitenkin joutunut laskeutumaan tolpista. Tilalle on kiivennyt keskustan Antti Simula. Ihmekös tuo, kun on tikkaat mukana.

Vailla puolueetonta paikallismediaa

Lauantai 5.3.2011 - -S-

Lähestyvät eduskuntavaalit paljastavat taas sen tylyn tosiasian, että Pyhäjärviseudun paikallinen media eli Alasatakunta -lehti toimii avoimesti porvarillisena äänenkannattajana. Monopoliasemassa sen on hyvä elvistellä. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta antaa aihetta monenlaiseen pohdiskeluun.

Siinä missä kokoomuslaisten kärkipoliitikkojen Jyrki Kataisen ja Paula Risikon hengennostatusvierailut nousivat Alasatakunnan eturivin otsikoihin, ei Sdp:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen opintokäynti Porin Prikaatissa saanut osakseen edes palstan jämää. "Haluamme välttää puoluepoliittisia juttuja", selitetään.

Keskustaväen sote -asioissa tänne kutsuma kuntaministeri Tapani Tölli ei tietenkään tehnyt politiikkaa kertoillessaan lehden välityksellä, mikä on hänen puolueensa kuntamanifesti näissä vaaleissa.

On aivan oikein, että valveutunut paikallislehti uutisoi merkittävien poliitikkojen käynneistä ja etsii niistä alueellisia aineksia. Puolueesta riippumatta ne kuitenkin pitäisi noteerata tasapuolisesti. Tasapuolisuus ei tässä tarkoita juttujen lukumäärää vaan taustariippumatonta yhdenvertaisutta.

Kaikille paikallislehdille tämä ei näytä olevan mitenkään vaikeaa. Esimerkiksi Lauttakylä -lehti uskaltautui julkaisemaan ihan vierailunoloisen jutun Urpilaisesta. Se ei saanut näppylöitä, vaikka tällä kertaa kyseessä oli vasemmistopoliitikko.

Näiden vaalien alla on toki maakuntalehdistössä tapahtunut niinkin, että uutinen olisi saanut jäädä julkaisematta. Jutta Urpilaisen Porin vierailua käsitellyt juttu Satakunnan Kansassa oli palstatilan haaskausta. Suhtaudutaan politiikkaan sitten kuinka vähättelevästi tahansa, ei median tehtävä ole marinoitua omassa erinomaisuudessaan.

Nyt on syytä seurata tarkasti, miten Alasatakunta selviytyy seutumme kansanedustajaehdokkaiden suhteen. Olisi kovin lyhytnäköistä hehkuttaa vain oman suosikkinsa Timo Kallin puolesta.

Koukku näkyvissä

Tiistai 1.2.2011 - Kari

Euran virkamiesjohdon Satakunnan Kansan kautta naapureille esittämässä sote -kompromississa oli pahasti koukku näkyvissä. Euran valtuustoa johtavan kansanedustaja Timo Kallin (kesk) "piireistä" vahvistetaan, että ennen julkituloa ehdotusta pähkäiltiin Pyhäjärviseutu-vetoomuksen laatijoiden kanssa.

- Pelin politiikkaa, sanoisi Veikko Vennamo, jos eläisi. Eduskuntavaalien läheisyys teettää kaikenlaista. Enää ei riitä, että kiertää pitäjää syrjäkylien jätevesiasioiden "robinhoodina". Nyt on syytä saada myös laajempia kansankerroksia syleilevää mainetta.

Köyliöllä olisi ollut taatusti suuri houkutus tarttua elämänsä tilaisuuteen. Tarjottu yhteisen sote -hallinnon johtopaikka olisi maistunut identiteettikriisissä kärvistelevän kunnan eliitille. Tässä asetelmassa tonttia varmisteltiin kepulle. Rahvaalle, joka on vain tulevien palvelujen maksaja ja käyttäjä, ei tuosta olisi mitään iloa.

Säkylän valtuusto pysyi maanantaina yksimielisesti, siihen kohdistuneesta ulkoisesta paineesta huolimatta, Huittisten ja Köyliön kanssa neuvottelemansa sote -linjan takana. Samalla se kuitenkin halusi viestittää, että Eura on edelleen tervetullut mukaan. Kunnanjohtaja Lahtisen laatima pohjapaperi laajennetun Pyhäjärviseudun yhteistyölle on tallessa.

Maanantaina ennen valtuuston kokousta kävi kulisseissa kova kuhina. Itse asiassa keitosta oli jo hämmennetty pitkin päivää. Mitä, missä ,milloin ja kuka kenen kanssa, jääköön minun puolestani odottelemaan historian kirjoitusta.

Euran kunnanhallituksen puheenjohtaja Harri Lehtosen (sd) tosiasiat tunnustavaa ulostuloa on tervehdittävä ryhdikkäänä ja rohkeana vetona. Hän ymmärtää, mikä jatkossa on mahdollista ja mikä pelkkää politiikkaa. Avoin tuki laajennetulle Pyhäjärviseudulle (E-H-K-S) oli kuitenkin myrkkyä niille, jotka ovat pystyttäneet piikkilankaesteitä Huittisten rajalle.

Totuuden puhujalle ei löydy yösijaa. Lehtonen on varmasti saanut osakseen rippiä. Tulee kuitenkin muistaa, että hän ei ole mikä tahansa poliitikko. Mies johtaa äänimäärältään maakunnan suurinta piiriä ja on mukana Kuntaliiton hallituksessa. Hänellä on kunnallisvaaleista saatu mahtava kansan mandaatti, josta kilpakumppani Kallikin voi vain haaveilla. Näillä eväillä Lehtosen pitäisi helposti selättää myös niskuroivat virkamiehet.

Kaiken jälkeen jää ilmaan edelleen kysymys : Miksi Eura ei voi olla mukana samassa yhteistoiminta-alueessa kuin Huittinen ?  Vastaukseksi ei kelpaa, että euralaiset eivät halua Huittisiin lääkäriin. Ei tarvitsekaan, mutta se on mahdollista.

Sote -huuto kuuroille korville ?

Tiistai 25.1.2011 - Kari

Menneellä viikolla ilmestyi Alasatakunta -lehden yleensä yllätyksettömille palstoille kokosivun ilmoitus, joka musta-valkoisuudestaan huolimatta henki värikästä vastaanottoa. Joukko alueen yritysjohtoa ja taustajärjestöjä ilmaisi syvän huolensa Pyhäjärviseudun yhtenäisyyden rapautumisesta maalailluissa sote -kuvioissa. Eurasta povataan Rauman peräkylää. Köyliön ja Säkylän taas uskotaan unhottuvan Huittisten takamaaksi.

Keskeinen sanoma kuntien päätöksentekijöille viestissä oli, että Euran, Köyliön ja Säkylän pitää pysyä yhdessä. Mahdollisia muita kumppaneita ei haluttu rajata pois, mikä on luettavissa tueksi esillä olleelle, Huittisiin ulottuvalle sote -reviirille.

Ilmoitus ei jättänyt lukijaansa kylmäksi. Tavallinen kansa nyökytteli ja oli ainakin uskovinaan, että näinhän se menee. Muutamassa valitussa aamukahvipöydässä tiedetään sumpin lorahtaneen väärään kurkkuun, kun tekstissä Pyhäjärviseudun hajaannuksen annettiin ymmärtää johtuvan kuntapäättäjien henkilökohtaisista ristiriidoista.

Arvovaltaisen allekirjoittajajoukon ulostuloa ei voi sivuuttaa kuin Maskun kalustetalon mainosta. Esitetty huoli on aiheellinen ja vakavasti otettava. Kovin herkästi ei esimerkiksi arvostamani vuorineuvos Simo Palokankangas tule julkisuuteen yhteiskunnallisilla kannanotoillaan. Viimeksi näin taisi olla vuonna 2009 Säkylän synttäreillä, kun hän juhlapuheessaan onnitteli päättäjiä uudesta Eurasta.

Vetoomuksen allekirjoittajissa olivat myös Euran ja Köyliön yrittäjäjärjestöt. Säkylä oli jättäytynyt pois. Lieneekö syynä, että sen johdossa on useita enemmän tai vähemmän kunnan poliittisissa linjauksissa mukana olevia henkilöitä. Itseensä vetoaminen voi tuntua äkkiseltään oudolta, jopa narsistiselta. Voi se toki kertoa jostain muustakin.

Lehdistön suosimana lausuntoautomaattina tunnettu kansanedustaja Timo Kalli (kesk) ennätti alueen eduskuntavaaliehdokkaista ensimmäisenä poimimaan pisteitä yrityselämän ulostulosta. Hän jujutti ovelasti vetoomuksen rivien välistä Euralle isketyn pallon takaisin Säkylän ja Köyliön kenttäpuoliskolle.

Satakunnan Kansassa julkaistussa puheenvuorossaan Kalli vältti visusti mainitsemasta Huittista, jonka hän edelleenkin haluaa pysyvän pois yhteistyökuvioista. Mikään ei siis Euran valtuustoa johtavan Kallin pelityylissä ole vetoomuksen jälkeen muuttunut.

Sote -huuto on kuultu. Kaikuiko se sittenkin kuuroille korville ?

Yhteinen juhla

Keskiviikko 22.12.2010 - Ismo Nieminen, Säkylän seurakunnan kappalainen

Joulun alla järjestettiin Säkylän seurakuntatalolla jouluvaellus tapahtuma. Jouluvaelluksessa näyttelemällä, sanoin ja lauluin elettiin uudestaan jouluevankeliumin tapahtumia.  Vaellus alkoi eteisestä ja päättyi viidenteen pysähdyspaikkaan seurakuntatalon sisäpihalle. Pihalla Jeesus makasi seimessä paimenien ja tietäjien ympäröimänä. Enemmistö vaellukseen tutustuneista oli lapsia, mutta yhtenä iltana kaikenikäisillä oli tilaisuus tulla vaeltamaan joulun sanoman ääreen. Palaute oli myönteistä. Mieleen jäi erään lapsen kommentti: ” Se oli niin hyvä, että mää meinasin räjähtää!”

Olin mukana vaelluksessa esiintymässä ja laulamassa. Vaellus esitettiin kolmetoista kertaa ja noin kuusisataa ihmistä oli mukana vaeltamassa. Tekijöiden välille kolmen päivän aikana syntyi mukava yhteenkuuluvuuden tuntu. Vaikka välillä väsytti ja kyllästyttikin, vaellus vei mukanaan. Tauoilla oli hauskaa käydä läpi esityksiä ja niiden tapahtumia. Vaellus oli yhteinen asia.

Joulukin on yhteinen asia. Hautausmailla, joulukirkoissa tai kodeissa hiljennytään jouluun. Heitetään pois arkihuolet ja muistellaan maailmaan kerran syntynyttä Vapahtajaa. Joululaulut ja virret antavat arkeen väsyneelle rauhaa. Ensimmäinen joulu eletään uudestaan ja yhdessä muistellaan ensimmäistä joulua. Kuten jouluvirsi sitä kuvaa:” Jo riennä, katso sieluni, ken seimessä nyt makaavi. Hän on sun herras Jeesukses, Jumalan poika Kristukses.” Riennä sinäkin mielessäsi katsomaan. Hyvää yhteistä juhlaa!

Kiukutteleva pääministeri

Sunnuntai 3.10.2010 - Kari

Meneekö syteen vai soteen ?

Perjantai 3.9.2010 - Kari

On anteeksiantamatonta, jos Pyhäjärviseutu nyt sössii viimeisen tilaisuutensa. Tällä tarkoitan tietysti Paras -lain velvoitteiden pohjalta kasattavaa sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-aluetta, jossa Huittinen, Eura, Köyliö ja Säkylä ovat mukana. 

Olemme miinotetuilla vesillä, kun arvovaltakiistat ovat syrjäyttämässä varsinaiset asiakysymykset. Tästä on vaikea navigoida ulos, ellei komentosillalla meno muutu.

Selvitystyön kuluessa ongelmat alkoivat kulminoitua Euran kunnanjohtaja Matti Lahtiseen. Jääräpäisellä puskemisellaan hän ärsytti kumppaneita, joiden itsehillintää koeteltiin. Samalla mies kuitenkin kohotettiin paljon todellista painoarvoaan merkittävämmäksi toimijaksi. Renki päästettiin isännän hommiin.

Viimeistään Säkylän kunnanvaltuuston kokouksen avauspuheenvuorossaan menneenä maanantaina Esko Eela merkkautti itsensä samaan lokikirjaan pöllyttämänsä päsmärin kanssa. Virallisessa kokouksessa tapahtunut julkinen mestaus ei hevillä unohdu, tuli se sitten aiheesta tai ansiotta. Ja roiskeet sinkoilivat kohteesta vähän loitommallekin.

On vaikea kuvitella, että jatkossa nämä aristokraatit poseeraisivat rinnan Alasatakunnan etusivulla sote -sovun takuumiehinä. Tilanne on kiusallinen niille, jotka vilpittömästi vielä haluavat yhteistoiminta-alueen syntyvän. Onko niitä ?Uskon, että on.

Huittinen on teoillaan vakuuttanut olevansa monien turhien riiuureissujensa jälkeen valmis vakiintumaan. Sitä osoittaa hyvin Loimaa -kortista luopuminen. Suunta on viimein löytynyt.

Köyliölle yleensä sopii kaikki liiankin hyvin. Erityisen helppoa luulisi olevan hyväksyä vahvalle Vuorenmaalle läheisen Huittisen pysyminen kimpassa.

Eurassa, jos kuntajohtajat vaiennetaan, löydettäneen vastuullisia päättäjiä tehtävä suorittamaan. Eduskuntaan tähtäävät ykköspoliitikot ovat esimerkillään keskeisessä roolissa.

Säkylässä on pieni pro -siipi, joka tekee kaikissa oloissa kaikkensa vetääkseen railon perinteisen Pyhäjärviseudun poikki. Enemmistö on kuitenkin varmuudella täysissä sielun voimissa ja pystyy järkeviin päätöksiin.

Pallo projektin onnistumisesta on nyt kuntien poliittisella johdolla. Pakoon vastuusta ei nyt yksinkertaisesti pääse. On tekojen aika. Siinä ei virkamiesten vikinä paljon paina, jos tosimiehet tarttuvat ohjaksiin ja lunastavat kansalaisten heihin astettaman toiveen.  

Itselläni ei näissä kuvioissa ole ollut rakkikoiran virkaa kummoisempaa asemaa. Siinäkin olen kuulemma surkea sanan käyttäjä, arvioi hän, jonka puntissa olen yrittänyt roikkua. Myönnän kernaasti, etten yllä verbaliikassa arvostelijani tasolle. Hänen oma jalkapallovertauksin höystetty kielensä on ainutkertaista, jäljittelemätöntä.

Yhdessä asiassa kuitenkin haluan häntä oikaista: puheesi nitistämisestäni ovat vahvasti liioiteltuja. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin eikä jatkoa tarvitse erikseen tilata.

Lottovoittoja ja perintöjä

Maanantai 9.8.2010 klo 22.21 - Kari

Viime aikoina muuten kesähiljaiseen sähköpostiluukkuun on kolahdellut viestejä onnenpotkuista. Afganistanilainen leski lupaa miljoonaperintönsä suoraan pankkitililleni, hollantilainen lottofirma on arponut osuvasti lähes miljoonan euron potin juuri minulle ja afrikkalainen selvänäkijä lahjoittaa arvokkaat timantit, jos vastaan pariin pieneen kysymykseen.

Ilmeisesti joku aina joskus tosissaan uskoo näihin onnenpotkuihin ja tulee antaneeksi itsestään tietoja, jotka aiheuttavat myöhemmin harmia.

Huijausviestit ovat muuttuneet aikaisemmista sydäntä raastavista avunpyynnöistä enemmän uskomattomien tarjousten suuntaan. Mitähän seuraavaksi ?

Olin siellä minäkin

Maanantai 26.7.2010 - Kari

Pori Jazz on taas onnellisesti takana. Vaikka väkeä ajoittain siellä täällä oli tungokseen asti, ketään ei tallattu hengiltä. Toisin kävi saksalaisilla teknofestareilla.

Olin siellä minäkin, siis Porissa, perjantaina. Pitihän sitä piipahtaa, kun oikein brunssillekin kutsuttiin. Siellä sitä meikäläinen pälyili varovasti nurkassa vaimon vierellä. Katse seurasi toinen toistaan tärkeämmän näköistä herraa ja narria, jotka epätoivoisesti yrittivät haarukallaan saada lautasensa antimia haukattavan kokoisiksi paloiksi.

Suomi Areenan keskustelut kuuluivat tietysti päivän menyyn. Ehdottomasti hersyvimmät naurut kuuluivat torin kulmilta, kun Sdp:n tuore puoluesihteeri antoi sanan sanasta. Mies osaa sopivasti yksinkertaistaa asioita ja tekee sen pilke silmäkulmassa.

Jazz -katu tuli mitattua välillä tarjolla ollutta musiikkiantia kuulostellen. Itse Kirjurinluotokin oli tietysti koluttava. Aikanaan omankin bändin ohjelmistoon kuulunutta CCR -ikonia emme kuitenkaan enää jääneet odottamaan. Taisi nuukuuskin iskeä, yhden lipun hinnalla kun näkee vähintään neljä kesäteatteriesitystä. Sen verran päivän nimi kuitenkin siirtyi alitajuntaan, että kotona piti laittaa "Proud Mary" soimaan.

Tuosta juolahtikin mieleen, että "Jazzarit" on kovasti vuosien saatossa muuttunut. Fogertyn kaltaisilla miehillä ei ole mitään tekemistä jazzin kanssa, mutta heitä tarvitaan, jotta maksavat massat saadaan paikalle. "Jazz -ortodoksit" haluaisivat tapahtumalle tiukemmat kehykset. Itse en edes, sinänsä ihailemaani Pori -veteraania, Laineen Reiskaa jaksaisi kuulostella koko päivää. Minulle jazz sopii pieninä haarukkapaloina mutta ei pääruuaksi.

Aikanaan joskus 60-70 -luvun taitteessa köröteltiin kavereiden kanssa junalla Poriin. Teltta lyötiin pystyyn Isomäkeen, eikä aina taidettu kuulla tahtiakaan jazzia, kun jäätiin naapurien kanssa pitämään omaa festaria.

Noista ajoista tapahtumalla on ollut monta kuorenvaihtoa. Nykykokoisena ja     -sisältöisenä homma on vielä hallittavissa. Pysykää siis lestissänne.

Luomumansikassa

Keskiviikko 21.7.2010 - Kari

Kävin vaimon kanssa omin käsin poimimassa pakastemansikat talven tarpeisiin. Paikallisen luomutilan antimet olivat todella maukkaita. Toisin kuin markettien nurkilla myytävät pöhöttyneet marjat, nämä maistuivat ihan oikeilta mansikoilta. Maku oli tuttu jostain kaukaa lapsuudesta.

Lysti maksoi 2 euroa litra, mitä ei voi pitää korkeana. Hinta oli kohdallaan ja sinänsä hyvään laatuun pääsi vielä itsekin vaikuttamaan. Mahdolliset etanan louhaisemat saattoi jättää poimimatta.

Myrkyin ja keinolannoittein höystetyt tehotuotannon tuotteet ovat kyllä ulkoisesti kuin taideteoksia. Litraan näitä ei suuren kokonsa takia montaa mahdu. Makunsa puolesta puhtoisia punaposkia ei sokkotestissä mansikaksi erota.

Makuasioita.

Mustikkahermo petti jälleen

Sunnuntai 18.7.2010 - Kari

Mustikkasadon talteen ottaminen on  todellista hermopeliä. Jälleen tänäkin kesänä liian monen kantti odottaa marjojen kypsymistä on pettänyt. Piirakka-ainekset on ollut viikon mahdollista käsinpoimien ottaa talteen ilman koko varvikon tuhoutumista, mutta poimurilla repimisestä on jäänyt lohduttomat jäljet.

Pahimmillaan vain noin puolet varvun marjoista on ennättänyt kypsäksi, osa niistäkin vielä tiukassa. Kun poimuri vetää varren nieluunsa, sekaan tulevat kypsät, raakileet ja parhaassa tapauksessa vielä koko kasvi irtoaa juurineen. Näky on lohduton.

Mustikanpoiminta on sadon kypsyttäkin taitolaji. Ehdottomasti suositeltavin tapa on käsin kerääminen. Se on kuitenkin hidasta. Toisaalta tavara on sitten lähes sellaisenaan säilöttävää tai muuten käytettävää.

Oikealla tekniikalla poimurin käyttölläkin voi saada aikaan puhdasta jälkeä kasvia vaurioittamatta ja varret tyhjentäen. Holtiton riipiminen on kuitenkin valitettavan yleistä. Perässä tuleva käsinpoimija saa harmaita hiuksia yrittäessään paikata jälkiä. Irronneille varvuille ei ole mitään tehtävissä. Jämämarjatkin ovat usein litistyneitä.

Mikä saa mustikkahermon pettämään ? Syy lienee usko siitä, että jos en minä niin joku muu. Vuosittain metsään jää kuitenkin enemmän satoa kuin sieltä kerätään. Maltti olisi valttia, mustikanpoiminnassakin.

Säkylän uhkapeli kannatti

Tiistai 29.6.2010 - Kari

Pyhäjärviseudun kunnat tekivät uuden siirron pattitilanteeseen ajautuneessa sote -yhteistyöpelissään. Yllättävänkin helposti ne päätyivät selvittämään mahdollisuuksia laajentaa tulevaa temmellyskenttää Huittisiin. Säkylän uhkapeli kannatti.

Uuden Euran  karahdettua kiville ovat myönteiset yhteistyöuutiset olleet harvassa. Nyt tehtyä siirtoa voidaan sellaisena pitää. Muistaa toki täytyy, että tämä on vasta liikkeelle paneva ensimmäinen vaihe.

Mahdollisesti syntyvä Euran, Huittisten, Köyliön ja Säkylän yhteistoiminta-alue olisi asukasluvultaan jo ihan kelvollisen kokoinen. Siinä vallitsisi myös eräänlainen "kauhun tasapaino", sillä neliapilan mikään lehti ei pääsisi yksin sanelemaan tulevia ratkaisuja. Lopputulosta haetaan kuntayhtymämallin pohjalta.

Satakunnan maakunnan kannalta Huittisten sitominen sote -kumppanuuteen Pyhäjärviseudun kanssa merkitsisi vähintäänkin kuolaimia riiuureissuistaan tunnetulle oriille. Koiliskulmilla ei enää aitaa kaatuisi.

Säkylässä ja vähän Köyliössäkin on päässyt syntymään luottamusvajetta Euran suuntaan. Ensin paljastui pluffi salassa valmistellulla Kiukais -liitoksella ja sitten ajettiin väkisin alas neuvoteltu sopimus uuden Euran perustamisesta.

Nyt halutaan uskoa, että kaikki osapuolet ovat vilpittömästi mukana. Sitä osoittaa, että vaikka Pyhäjärviseudun yhteistyön kalmistossa kummittelee aina sama haamu, hänet nimettiin nytkin valmistelutyön johtoon.

Jotta ei nyt liikaa innostuttaisi, haluan vuosikymmenten kokemuksiini perustuen varoittaa, että uutena kumppanina mukaan pyrkivä Huittinen ei ole mikään yes -miesten pyhäkoulu. Se jalkauttaa aina lähetyssaarnaajikseen tinkimättömiä, joskus lähes tulkoon häikäilemättömiä herransa edun ajajia.

On toki mahdollista ja ainakin toivottavaa, että Huittisten turha kolkuttelu tätä ennen jo monilla sote -ovilla, on lisännyt halua ottaa myös muiden näkemyksiä huomioon.

Nyt syntyneen yhteityöyrityksen taustalla vaikuttavat varmasti lähestyvät eduskuntavaalit. Kuntaministeripuolueen ryhmäpuheenjohtaja Timo Kalli on varmasti omiensa taholta saanut rippiä kehnosta kenttätyöstä kotoisella reviirillään. Paras -hanke on ollut pallo Kiukaisten miehen jalassa.

Jos aluksi empinyt Eura olisi torjunut vahvan keskustalaiskaupungin Huittisen, olisi Kallin sieltä kipeästi kaipaama äänipotti saattanut puolittua. Tähän ei ole varaa. Epäilemättä asiaa on pohdittu ainkin pienimuotoisessa ylikunnallisessa tupaillassa.

Joensuun henki

Tiistai 1.6.2010 - Kari

Sain olla mukana Sdp:n puoluekokouksessa Joensuussa. Mielenkiintoinen, mutta työntäyteinen rupeama. Puurtaminen kuitenkin kannatti. Syntyi Joensuun henki, joka toivottavasti siivittää demarit vaalivoittoon lunastamaan kansalle antamamme lupaukset.

Julkisuudessa on lähinnä mässäilty puoluesihteeri Jungnerin valinnalla ja rakkauden teeseillä. Ne olivat kuitenkin vain koko tapahtuman ulkokuori. Sisältöä syntyi kokousväen uppoutuessa kansalaisten arjen kannalta perimmäisten kysymysten äärelle. Nyt ei tarvinnut käydä uuvuttavaa henkilöpainia.

Demareille on tässä ajassa selkeä tilaus. Tätä johtopäätöstä ei ollut vaikea tehdä. Puolue on historiansa aikana ajanut läpi monta kansalaisten kannalta tärkeää päätöstä. Forssan henki on nyt Joensuun henkeä: unelma tasa-arvoisemmasta, oikeudenmukaisemmasta ja henkisesti rikkaammasta elämästä.

Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä. Siinä puoluekokoukset, joissa olen saanut ennen tätä olla mukana. Joensuu lienee kohdallani viimeinen lenkki tähän sarjaan. Juha Ståhle Satakunnan Kansassa nimesi allekirjoittaneen kuuluvaksi puolueen "telaketjusarjaan". Moite vai kiitos, ota siitä selvä.

Mikä pelastaisi lukion ?

Perjantai 9.4.2010 - Kari

Maaseutu-Satakunta  osoitti erinomaisesti  vuoden alusta käynnistyneellä Satakunnan koulutuskuntayhtymällä (Sataedu), että riitaiseksi parjatussa maakunnassamme pystytään hyvään ja uutta luovaan yhteistyöhön. Tarvitaan vain selkeä päämäärä ja tahto sen saavuttamiseksi.

Nyt näitä kuntayhtymän jäsenkuntia odottaisi uusi haaste. Pitkin poikin henkitoreissaan kamppailevat lukiot pitäisi saada saman sateenvarjon alle. Vastakkainasettelun aika on ohi. Toisen asteen koulutus kaipaa ennakkoluulotonta uudistumista. Päämäärä siis olisi mutta riittääkö tahtoa.

Satakunnan koulutuskuntayhtymän alueella tehdään tällä hetkellä jo menestyksellistä yhteistyötä lukioiden välillä. Verkostoitumisen kautta on voitu parantaa yksittäisten koulujen kurssitarjontaa. Videotekniikkaa hyväksi käyttäen samaan oppituntiin on ollut mahdollista osallistua eri puolilla maakuntaa.

Lukion ja ammatillisen koulutuksen sitominen tiiviiksi kokonaisuudeksi avaisi opiskelijoille yhä parempia mahdollisuuksia heille räätälöityyn täsmäkoulutukseen. Opiskelijan on entistä paremmat mahdollisuudet rakentaa opinpolkunsa mahdollisimman mutkattomaksi kohti tulevaa ammattiaan. Tämä palvelee myös vaatimusta opiskeluaikojen lyhentämisestä.

Koulutuksen järjestäjänä Satakunnan koulutuskuntayhtymä olisi riittävän vahva toimija, niin talouden kuin osaamisenkin näkökulmasta. Kuntien rooliksi jäisi tarvittavien tilojen antaminen vuokralle.

Lukion ottamisella mukaan osaksi yhdentyvää toisen asteen koulutusta saavutettaisiin sekä taloudellisia että toiminnallisia etuja. Monelle pienelle koululle, myös Säkylän, tämä voisi olla pelastusrengas eloonjäämistaistelussa.

En ole tämän tuumailuni kanssa yksin. Säkylässä tosin koulutuslautakunnan puheenjohtaja ei lainkaan lämmennyt ajatukselle, ei liioin kunnanhallituksen puheenjohtajakaan. Heidän perustelunsa kuultaneen myöhemmin. Mitä arvelee lukion rehtori ?  Entä sinä ?

Kaikella on aikansa

Tiistai 23.3.2010 - Kari

Mitä se narsisti taas kirjoittelee ? Hyvä neuvo : jätä lukematta !

Elettiin syksyä 2008. Säkylän demarien vaalipäällikkönä etsin kuumeisesti henkilöä, joka voisi ottaa vastuulleen yhdistyksen sivuston tekemisen ehdokkaiden esittelyä varten. Sain jopa luvan tarjota tehtävästä rahallista korvausta mahdolliselle bittinikkarille.

Etsintä tuotti vesiperän. Hiukan hullu kun olen, päätin lopulta itse tarttua talkooseen. Säästyivät siinä ainakin yhdistyksen rahat.

Kuten niin moni muukin puuha elämäni varrella, tämäkin vei miehen mennessään. Ensin väsäsin vaalisivut ja vaalien mentyä kehittelin foorumia eteenpäin. Monet kerrat yritys ja erehdys hävittivät tuntien työn bittien taivaaseen mutta hiljakseen virheistä oppi, joskus jopa ennen aamuauringon nousua.

Kunnalliset luottamusmiespaikkojen neuvottelukiemurat ja myöhemmin uusi Eura olivat aihepiirejä, joiden ympärillä alkoi yllättävää tahtia kiihtynyt kiinnostus sivustoa kohtaan. Kävijämäärät jatkoivat kasvuaan ja halu kehittää seutukunnan luetuimmaksi tullutta sähköistä foorumia sen mukana.

Välillä löysin itseni käymästä sinänsä toivotonta kilpailua muiden tiedotusvälineiden kanssa uutisten ensimmäisestä julkaisemisesta. Välillä taas totesin blogillani tai uutisellani suivaannuttaneeni henkilöitä, jotka sitten nimimerkin takaa jakelivat kohteliaisuuksiaan ansioni mukaan.

Kaikessa tekemisessä vastakaiku on jaksamista lisäävä voimavara. Parhaita palautteita ovat olleet  pari rahallisella korvauksella houkutellutta työtarjousta ja toisten tiedotusvälineiden lainaukset ; "Asiasta kertoi ensimmäisenä Säkylän demarien kotisivut".

Mukavaa on ollut myös teillä ja turuilla kuultu palaute aivan tavallisilta kansalaisilta, jotka ovat puoluekantoihin katsomatta kannustaneet jatkamaan. He ovat pitäneet aivan luonnollisena, että sivuston uutisvalinnat ja muut painotukset ovat olleet kallellaan demareihin  päin.

Ei oma yhdistyskään ole jättänyt puuhasteluani huomioimatta. Aina, jos kokouksissa on puheeksi tullut, vuolaasti ovat kiitelleet. Ärräpäät on sitten välitetty yksityisesti.

Kaikki loppuu aikanaan. Elämäntilanteeni on muuttunut ja muuttumassa tavalla, joka hoituu vain aikaa antamalla. Ikääntyneet vanhempani vaativat nyt lisääntyvää huolenpitoa ja työnantajan päättämät poikkeusjärjestelyt teettävät pitkää päivää yli vuodeksi tästä eteenpäin.

Toivottavasti tälle hommalle löytyy jatkaja. Mitä pikemmin sen parempi. Kohta 50 000 kävijää (ennätyspäivä 523)  ja yli 265 000 yksittäistä sivun latausta (4878 ennätyspäivänä) on hyvä lähtökohta. Ellei jatkajaa ilmaannu jää tämäkin sivusto monien kaltaistensa tapaan muistoksi menneiltä ajoilta.

Valtuutettuihin vaikutetaan

Maanantai 22.3.2010 - Kari

Pyhäjärviseutu virittelee vaaliasetelmia

Tiistai 9.3.2010 - Kari

Pyhäjärviseudulla haetaan jo eduskuntavaalien asetelmia. Demareilla itseoikeutettu ehdokas tulee olemaan piirin puheenjohtaja Harri Lehtonen. Hänen kuningastiellään on tultu kulminaatiopisteeseen: nyt tai ei koskaan.

Paljon "Haten" menestyminen riippuu ympäröivien kuntien ja kaupunkien asetelmista. Jos harjavaltalaiset saavat Heli Eskasen vielä innostumaan, ja huittislainen "komeetta" Asthon Peasley onnistuu nettikampanjassaan, voi maaseutudemarien äänistä tulla pulaa.

Raumalla Reijo Kallion vaihtuminen Kristiina Saloseen ei välttämättä ole Euran pormestarin kannalta lainkaan huono juttu. Demareissa on paljon vanhoillista väkeä, joka katsoo, että mies on naista varmempi valinta. Toisaalta MediRauman tuoma julkisuus on tehnyt Kristiinaa tunnetuksi varsin näkyvästi.

Poriinkin voisi yrittää tunkeutua. Krista Kiuru rinnalla voisi olla hyvä taistella Vuolanteen Antilta lipsuvista äänistä.

Uuden Euran kariutuminen oli ilmeinen arvovaltatappio Lehtoselle. Se saattaa jonkin verran verottaa Pyhäjärviseudun kannatusta, joka onkin ollut huippuluokkaa. Toisaalta hän ensimmäisenä rehdisti totesi, ettei uudelle kunnalle ollutkaan riittäviä edellytyksiä. Totuuden puhuja ei kuitenkaan aina saa yösijaa.

Keskustassa Pyhäjärviseudulla olisi nyt edustajan vaihdon paikka. Timo Kallin näytöt viime aikoina ovat olleet sen verran kehnot, että uutta kasvoa kaivattaisiin. Pahiten Kiukaisten senaattori poltti äänestylippuja epätoivoisella  yrityksellään saada Köyliö yksinään liittymään Euraan. Säkylän puoluetoverit pidettiin tästä hankeesta visusti ulkona. Uhkayritys kariutui Köyliön keskustalaisten valtakoneiston eriseuraisuuteen ja Euran vastuullisten tahojen kielteiseen kantaan.

Haastajaksi olisi tarjolla vaikka EU -komeetta ja piirin toiminnanjohtaja Satu Tietari Säkylästä tai valtuuston sovittelevaksi puheenjohtajaksi tunnettu Veli-Pekka Suni Köyliöstä.

Kokoomuksessa on Pyhäjärviseudulla eniten ääntä itsestään pitänyt pro -johtaja Jyrki Aaltonen. Hänestä ei kuitenkaan ole alueen yhteiseksi äänten kerääjäksi. Pelkkä mölyäminen ei riitä. Heikolta näyttää.

Yhtään parempi ei ole tilanne vasemmistoliitossa, vihreissä tai kristillisissäkään. Perussuomalaiset varmasti ovat mukana mutta kevyin eväin.