Käy yrttitarhasta polku

” Mää tiedän tään jutun” kerrotaan erään lapsen huudahtaneen pääsiäishartaudessa. Joulun ja pääsiäisen sanoma on toki meille kaikille ainakin jollakin tasolla tuttu. Seimen lapsi, Golgatan risti ja tyhjä hauta toistuvat jokavuosi juhlakalenterissamme.  Aivan kokonaan niitä ei voi kukaan välttää. Tosin eivät kaikki haluakaan. Me suomalaiset olemme jotenkin vahvasti pitkäperjantaiihmisiä. Syyttömän kärsimys puhuttelee monia. Vielä puhuttelevammaksi sen tekee se, että Jeesus kuoli minun edestäni. Pääsiäinen kertoo uhrautuvasta rakkaudesta. Ehkä siksi pääsiäisajan rakkaimpia lauluja on virsi ” käy yrttitarhasta polku”. Näinhän se alkoi: ” Käy yrttitarhasta polku. Käy Golgatalle se. On hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie kerran taivaaseen, mutta tie se on tuskien.”  Tarpeeksi rohkaisua saaneena edesmennyt isänikin osasi laulaa tuon murheellisen laulun.  Pitkäperjantai ei ollut hänelle yhdentekevä asia, vaikkei sitä ikinä olisi aavistanut.

Kuten tiedämme ” tällä jutulla”, jonka pääsiäishartauden lapsikin tiesi, on onnellinen loppu. Jeesus ylösnousi  ja suru vaihtui iloksi. Ikuista iloa moni täällä kaipaa elämän murheiden keskellä. Sitä odotellessa täytyy elää omaa elämäänsä, johon kuuluu niin iloja ja surujakin.  Valoisaa pääsiäistä kaikille.