Haluatko sokerisi Säkylästä vai Saksasta?

Viime vuosina suosiotaan ovat kasvattaneet lähiruoka ja luomutuotteet. Kuluttajat ovat alkaneet kiinnostua omasta terveydestään, ruuan sisältämistä lisäaineista ja tukea lähellä tuotettua ruokaa. Tällainen kasvanut tietoisuus on tervetullutta. Hallitus seuraa myös aikaansa, ja aikookin toteuttaa luomualan ja lähiruuan kehittämisohjelman. Tavoitteena on lisätä näiden osuutta käyttämistämme tuotteista. Tavoite on hyvä. Hallitusohjelmassa nostetaan esille myös verotuksen kiristäminen terveyteen haitallisesti vaikuttavien tuotteiden osalta. Tällaisia tuotteita ovat tupakka, alkoholi ja makeiset. Tämäkin tavoite on hyvä. Sen sijaan esille nostettu ehdotus sokeriverosta onkin hankalampi kysymys.

Arkielämässä iso osa meistä tekee päivittäin valinnan sokerin ja keinotekoisten makeutusaineiden välillä. Sokerin verottaminen tupakan tapaan antaa väistämättä mielikuvan terveydelle haitallisen tuotteen käytöstä.   Sokeri on kuitenkin puhdas ja alkuperäinen luonnontuote. Sokeria syödessämme tiedämme, mitä syömme. Näiden kahden viestin ristiriita aiheuttaa hämmennystä. Onko siis terveydellemme parempi asia korvata luonnontuote keinotekoisella tuotteella? Onkohan kuitenkin niin, että itse sokeri ei ole haitallista, mutta huonon ruokavalion sisältämä sokerin liikakäyttö sen sijaan on? Selväähän on, että kaikki aineet, joita käytetään väärin voivat johtaa terveydellisiin haittoihin. Jopa terveysvaikutteinen vesi voi liikaa juotuna aiheuttaa ongelmia.

Puhuttaessa lähiruuasta jokainen määrittelee sen erilaisesti. Sokerin kohdalla voidaan nyt ajatella, että Säkylässä tuotettuna se on kaikille suomalaisille ainakin lähiraaka-aine. Maassamme tuotetun sokerin tulevaisuus on kuitenkin jälleen kerran vaakalaudalla, sillä EU:n asettamia sokerikiintiöitä esitetään poistettavaksi vuonna 2016. Suomi pyrkii saamaan sopimukseen poikkeusta, mutta käytännössä kiintiöiden poistuminen merkitsisi sokerijuurikkaan hinnan laskua. Tämä taasen saattaisi lopettaa juurikkaan viljelyn Suomessa. Suomen ainoan sokeritehtaan kohtalo Säkylässä olisi tällöin vaakalaudalla.

Koska sokeri ei ole ihmiselle välttämätöntä, saattaa joku ajatella nyt pidettävän vain kiinni aikaisemmin saavutetusta. On aivan totta, että taistella pitää vajaan sadan tehtaassa työskentelevän ihmisen työpaikan puolesta. Tehtaalla on alueellemme merkitystä myös välillisten työpaikkojen kautta. Tehtaan säilyttäminen tulisi kuitenkin olla ensisijaisesti koko Suomen intressi. Kyse on nimittäin maamme huoltovarmuudesta.

Sokerin omavaraisuusaste on nykyisin 40 prosenttia. Omavaraisuusasteemme olisi nolla, jos ainoa tehdas Säkylässä suljettaisiin. 80 %:a Suomen sokerista käytetään elintarviketeollisuudessa, kemianteollisuudessa ja lääketeollisuudessa. Irlannin vaikeudet sokerituotannostaan luopumisen jälkeen olkoon meille varoittavana esimerkkinä. Huono sato on johtanut Irlannissa sokeripulaan ja vaikeuttanut siten erityisesti teollisuuden toimintaa. Suomen suuntana ei saa olla paluu pula-aikaan eikä riippuvuuden lisääminen muista maista. Saamme siis olla tarkkana puhuessamme Suomessa sokerista. Kansallisella tasolla sokerin negatiivinen leimaaminen ja EU:n tasolla päätettävä kiintiöiden poistaminen voivat yhdessä johtaa ikävään lopputulokseen. Kolikolla kun on aina kaksi puolta.