Vappupuhe

Puhe vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkillä Säkylän kirkkomaalla

Tämä muistomerkki paljastettiin 1.5. 1983. Huomenna tulee siis kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun tämä vakaumuksensa puolesta kuolleiden säkyläläisten muistokivi pystytettiin kirkkomaalle. Paljastustilaisuudessa puhui silloinen työministeri Veikko Helle. Hän lainasi puheessaan Väinö Linnan romaania Täällä Pohjantähden alla. ” Jonkun sanottiin huutaneen ammuttaessa: Eläköön vallankumous, mutta useimmiten kuului karsserikopeista öisin virrenveisuuta. Montulla katsottiin teloittajia enimmäkseen silmät täynnä synkkää vihaa viimeiseen saakka. Ja samanlaisin silmin ampujat tuijottivat tähtäimiensä yli, jotka huonosti näkyivät kevätyön hämärässä. Ei huudettu eikä näytelty. Katsottiin vain puolin ja toisin sillä tämä viha oli oikeata suomalaista. Niin kuin suolampi: musta, kylmä, syvä ja samea.

Tähän muistomerkkiin on kaiverrettu tavallisten säkyläläisten ihmisten nimet, joiden kohtalona oli menehtyä sisällissodan melskeissä rintamalla, teloituksissa, nälkään ja tauteihin vankileireillä. Nämä säkyläläiset ihmiset ovat osa monien teidän elämäänne. Oman perheen piirissä heidän elämäänsä on muisteltu. Suvun kesken heitä on kaivattu. Edelleenkin pyhäinpäivänä ja jouluna tälle kivelle tuodaan kynttilöitä. Heidän muistonsa on jälkeläisten elämässä läsnä.

Keväällä 1918 kansamme oli jakautunut jyrkästi kahtia kahteen toisiaan vihaavaan ryhmään. Molemmilla puolilla ilmenneitä vihan hedelmiä on raskasta muistella. Vappuna työn ja työväen juhlana, kevään ja uuden kasvun juhlana, on tärkeää muistaa keskinäisen rauhan tärkeys.  Kristillinen lähimmäisenrakkaus on arvo, jonka soisi säilyvän mielissämme. Olisi tärkeää, että vihan voittaisi rakkaus. Kuten Veikko Helle mainitsi puheessaan neljäkymmentä vuotta sitten: ” Vain yhdessä ponnistaen, keskustellen ja sopien voimme saavuttaa tuloksia tästäkin eteenpäin monella tapaa muuttuneissa olosuhteissa ja kovien kehityspaineiden keskellä”. Tämä ajatus on hyvinkin käyttökelpoinen tänäkin päivänä.

Tämä muistomerkki on ollut neljäkymmentä vuotta ollut osa kansamme historian muistamista. Seurakuntaneuvos Väinö Mäkelä osoitti tämän paikan ja seurakunta on huolehtinut muistomerkistä. Itsenäisyyspäivänä tälläkin muistomerkillä käydään.

Veikko Helle päätti puheensa. ”Tosiasiat tunnustaen, historian opetukset muistaen ja yhteisin voimin on meidän uupumatta rakennettava edellytyksiä paremmalle ja turvallisemmalle huomiselle, tämän päivän ja tulevaisuuden toivolle”.