Mustikkahermo petti jälleen

Sunnuntai 18.7.2010 - Kari

Mustikkasadon talteen ottaminen on  todellista hermopeliä. Jälleen tänäkin kesänä liian monen kantti odottaa marjojen kypsymistä on pettänyt. Piirakka-ainekset on ollut viikon mahdollista käsinpoimien ottaa talteen ilman koko varvikon tuhoutumista, mutta poimurilla repimisestä on jäänyt lohduttomat jäljet.

Pahimmillaan vain noin puolet varvun marjoista on ennättänyt kypsäksi, osa niistäkin vielä tiukassa. Kun poimuri vetää varren nieluunsa, sekaan tulevat kypsät, raakileet ja parhaassa tapauksessa vielä koko kasvi irtoaa juurineen. Näky on lohduton.

Mustikanpoiminta on sadon kypsyttäkin taitolaji. Ehdottomasti suositeltavin tapa on käsin kerääminen. Se on kuitenkin hidasta. Toisaalta tavara on sitten lähes sellaisenaan säilöttävää tai muuten käytettävää.

Oikealla tekniikalla poimurin käyttölläkin voi saada aikaan puhdasta jälkeä kasvia vaurioittamatta ja varret tyhjentäen. Holtiton riipiminen on kuitenkin valitettavan yleistä. Perässä tuleva käsinpoimija saa harmaita hiuksia yrittäessään paikata jälkiä. Irronneille varvuille ei ole mitään tehtävissä. Jämämarjatkin ovat usein litistyneitä.

Mikä saa mustikkahermon pettämään ? Syy lienee usko siitä, että jos en minä niin joku muu. Vuosittain metsään jää kuitenkin enemmän satoa kuin sieltä kerätään. Maltti olisi valttia, mustikanpoiminnassakin.