Pohdiskelua ajan virrassa

Maanantai 8.2.2010 - Kari

Välillä pysähdyn ihmettelemään oman persoonani aiheuttamaa ylenpalttista sihinää ja puhinaa. Politiikassa olen tavallinen rivimies niin omassa taustaryhmässäni kuin kunnassakin. Työelämässä pakerran pienten lasten parissa, mikä uudistuvassa Säkylässä ei ole enää kovinkaan korkealle noteraattua. Miten joku siis viitsii hukata aikaansa ja paukkuja näilläkin kommenttipalstoilla meikäläiseen ?

Lähinnä huvittuneena seuraan saamiani uusia lempi(haukkuma)nimiä. Osa niistä on jopa mainioita. Ihmiset ovat kekseliäitä. Tunnen outoa mielihyvää saadessani olla se välikappale, jonka kautta joku katkeroitunut lähimmäinen helpottaa tuskaista oloaan. Tästä syystä en edes harkitse näiden kirjoitusten poistamista kommenttipalstoilta, vaikka joskus taannoin sairasteluuni liittyvä irvailu ei kyllä hymyilyttänyt.

Olen blogeissani käyttänyt hyvin teroitettua kynää, joka epäilemättä joskus naarmuttaa ansiottomastikin arkoja pintoja. Ennen ja jälkeen nykyisen ajanlaskun (uuden Euran hautaus) sattuneet ilmiöt ovat herkistäneet tunnelmaa. Esimerkiksi kokoomuksen suuntaan kohdistamistani arvioista ja epäilyistä ovat loukkaantuneet sellaisetkin, joiden ei olisi pitänyt. Henkilökohtainen keskustelumme on toivottavasti korjannut säröt.

Kunnanpalkollinen ja poliittinen päättäjä on monen mielestä kestämätön yhdistelmä. Viime kunnallisvaaleissa keskustan suunnalta jopa julkisesti kyseenalaistettiin kaltaisteni ehdolla olo. Itse en ole nähnyt sitä ristiriitaisena kuin muutaman kerran, jolloin olen turvautunut itseni jääväämiseen. Viime aikoina olen saanut aistia kuitenkin, että tästä kaksoisroolistani johtuen tulee kärsimään kolmas, ulkopuolinen taho. Samalla kun minua pyritään "kyykyttämään", roimitaan myös aivan viattomia.

Yksi perustelu kunnanpalkollisten hovikelvottomuuteen on ollut se, että kuntaa ei heidän puristuksessaan päästä hoitamaan kuin yritystä. Työhönsä sitoutuneet palkolliset eivät pysty katsomaan toimintoja vain euron näkökulmasta. He sekoittavat päätöksentekoon mukaan myös arvoja. Tämä sopii huonosti ajan uusliberalistiseen henkeen.

Mitään eturistiriitaa kuntapalkollisten syyllistäjät eivät Säkyllässä näe esimerkiksi siinä, että kaavatoimikunnassa enemmistön muodostavat yrittäjät. Ehkä tämän intressiryhmän sitten uskotaan pystyvät kuntapalkollisia paremmin erottamaan arkisen roolinsa luottamutehtävästä.