Salonen kaipaa tasa-arvotaistelijoita

Raumalainen kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) osallistui eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan edustajana Lontoossa järjestettävään International Parliamentary Conference on Gender and Politics -konferenssiin 6.–8.11. Konferenssiin osallistui parlamentaarikkoja ympäri maailmaa edistämään sukupuolten tasa-arvoa politiikassa ja yhteiskunnassa.  Keskusteluja käytiin muun muassa naisten osuudesta päätöksenteossa ja ratkaisuksi esitettiin esimerkiksi naiskiintiöitä parlamenttiin. Salosen puheenvuorossa kiinnostusta herätti muun muassa EVAn tutkimus naisjohtajista ja heidän johtamiensa yritysten tuottavuudesta. Salosen mukaan myös Suomessa tulisi pohtia, kuinka molempien sukupuolten yhtäläinen osuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa voitaisiin turvata.

-          Suomi on ollut monella tapaa mallimaa naisten osallistumisessa politiikkaan. Naiset saivat Suomessa äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa. Meillä on ollut nainen niin presidenttinä, pääministerinä ja valtiovarainministerinä kuin muissakin korkeissa viroissa. Näistä asioista voimme olla ylpeitä.  Siitä huolimatta naisten osuus kunnallisessa ja valtakunnallisessa päätöksenteossa pitäisi väestöön suhteutettuna olla nykyistä korkeampi. Esimerkiksi tämän syksyn kunnallisvaaleissa naisehdokkaiden saaminen listoille oli aiempaa vaikeampaa, sanoo Salonen.

Suomessa naisilla on hyvät mahdollisuudet asettua ehdolle päättäjiksi. Salosen mukaan pitäisikin selvittää, miksi politiikkaan osallistuminen ei kuitenkaan innosta naisia. Suomessa on tällä hetkellä 85 naiskansanedustajaa. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on naisparlamentaarikkojen osuudessa sijalla seitsemän. Esimerkiksi Ruandassa ja Andorrassa naisparlamentaarikkojen osuus on 50 % tai yli. Suomessa viime eduskuntavaaleissa vuonna 2011 naisia oli 39 % ehdokkaista. Esimerkiksi kaksissa edellisissä vaaleissa naisia oli miltei prosenttiyksikön verran enemmän ehdokkaina.

-          Toivottavasti tämä ei ole merkki pitkän ajan hyvän kehityksen kääntymisestä vaan tilapäinen notkahdus. Tulisi selvittää, kokevatko naiset esimerkiksi kansanedustajan tai valtuutetun työn ja perheen yhdistämisen niin vaikeaksi, että perheellisenä ei vaaleihin haluta ehdolle lähteä. Politiikan maailmaa tulee muuttaa siten, että kaikilla on aidosti mahdollisuus osallistua. Esimerkiksi Britannian parlamentissa on muutettu kuukausi sitten työskentelyaikoja siten, että perheellisten on helpompi olla mukana politiikassa. Työaikaa ei ole lyhennetty, vaan kokouksia on aikaistettu ja työtä on järjestelty uudelleen. Kyse on myös politiikan sisällön kehittämisestä ja siitä, että työajat ja -tavat tukevat korkeatasoista politiikan tekemistä. Vai voiko joku väittää, että tämän päivän tutkimustietojen valossa tehokkainta ja tuloksellisinta työn tekemistä on se, että ilta kymmeneltä käydään keskustelua tärkeistä asioista? Aamulla työnsä aloittaneet ihmiset eivät voi olla enää työssään parhaimmillaan kymmenen aikaa illalla.

Suomessa on jo pitkään kaivattu lisää joustavuutta ja uusia käytäntöjä työelämään, ja monilla onkin jo mahdollisuus tehdä vaikkapa lyhennettyä työviikkoa tai etätyötä. Salosen mukaan samaa joustavuutta tarvitaan myös poliittiseen päätöksentekoon, jotta päättäjiksi eivät valikoidu vain tietyssä elämäntilanteessa olevat.

-          On kuitenkin muistettava, että maailmalla tilanne naisten osalta on monin verroin huonompi. Naisiin kohdistuva väkivalta, naisten pääsy äänestämään tai mahdollisuudet osallistua politiikkaan ovat huonot. Työtä on tehtävä globaalilla tasolla asian muuttamiseksi, ja Suomikin voisi viedä tietotaitoaan ja osaamistaan sukupuolten tasa-arvosta rohkeammin esimerkiksi kehittyviin maihin.

Konferenssi antoi tukensa myös pakistanilaisen, talibanien hyökkäyksen kohteeksi joutuneen teinitytön Malala Yousufzain rohkeudelle taistella maassaan naisten aseman puolesta. Salosen mukaan tasa-arvoinen maailma tarvitsee hänenkaltaisiaan taistelijoita.